Kansainvälisen linjan Albania ja Kosovo -projekti kevät 2005

< Alkuun


Kaisa Huovinen

”Vanhat vihat” ja Kosovon eri yhteisöiden olot

 

Kosovo on yksi Serbia-Montenegron maakunnista, ja se oli Serbian miehittämä aina vuoden 1999 Naton pommituksiin saakka, jonka jälkeen tilalle astui YK:n päätöslauselman 1244 mukainen hallintojärjestelmä. Kosovon tilannetta tarkasteltaessa, mistä näkökulmasta tahansa, tulee aina muistaa sen historia ja eri yhteisöiden suhtautuminen toisiinsa. Oikeastaan kaikki ongelmat ja konfliktit Kosovossa juontaa kauemmaksi kuin pelkästään vuoden -99 pommituksiin.

1900-luvun lopun tapahtumat ovat kuitenkin ehkä olleet ne kaikista merkittävimmät. Etenkin kun puhutaan albaanien ja serbien tulehtuneista väleistä. Minulle jäi sellainen kuva että, vanhempien ihmisten kaunat toisiaan kohtaan tulevat jo kauempaa Jugoslavian ajoilta ja tuo sama viha toisia kohtaan on siirtynyt perinteistä tietä isältä pojalle. Koska Naton pommituksista ja sen aikaisista tapahtumista ei ole kulunut kuin vasta kuusi vuotta. On myös nuorille ehtinyt syntyä omiin kokemuksiin perustuva vihantunne toista puolta kohtaan, jota ei missään nimessä saada helposti pyyhittyä pois. Nuorten on kuitenkin ehkä helpompi tulla toimeen eri etnisyyttä edustavien ihmisten kanssa. Ehkä juuri sen takia, että vanhempien viha tulee niin paljon kauempaa. Kosovon tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että nuoret pystyisivät tulemaan toimeen toistensa kanssa. Etenkin kun yli 50 % Kosovon väestöstä on nuoria. Albaanien ja serbien välit eivät ole kuitenkaan vielä kunnossa. Huonoista väleistä kertoo esim. vuoden 2004 maaliskuun mellakat ympäri Kosovoa, jossa mm. poltettiin serbien ja albaanien taloja. Tästä onneksi selvittiin nopeasti ja se tapahtuma on pystytty aika hyvin jättämään taakse. On vielä paljon matkaa siihen, että vihan kierteestä päästään kokonaan eroon, vaikka parempaan suuntaan onkin menty. Tähän päästäkseen Kosovo saattaa tarvita kokonaan uuden sukupolven, joka on saanut kasvaa rauhassa ilman konflikteja, ja jolle on opetettu suvaitsemaan muita.

Serbien ja albaanien välisten suhteiden parantuminen on oleellista Kosovon final statuksen kannalta. Monet ongelmat Kosovossa kytkeytyvät albaani-serbi välisiin suhteisiin ja ylipäätänsäkin eri vähemmistöjen oikeuksiin. Kosovo on multietninen alue, jossa vuonna 2000 albaaneja oli väestöstä 88 %, serbejä oli 7 % ja muita vähemmistöjä 5 % (muihin vähemmistöihin lukeutuvat: turkkilaiset, romanit, ashkaalit, egyptiläiset, goranit ja bosniakit). Väistämättäkin on siis käynyt niin, että albaaneista on tullut se hallitseva osa väestöä ja muut vähemmistöt ovat jääneet sivummalle. Joidenkin vähemmistöjen, niin sosiaaliset kuin taloudellisetkin olot, ovat huomattavasti huonommat verrattuna muihin. Romanien olot esimerkiksi ovat todella surkeat. Suhteessa muihin yhteisöihin, heidän elinolonsa ovat huonommat ja he ovat jääneet oikeastaan kokonaan muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Paha tilanne on myös enklaaveissa, joissa jokin yhteisö on jäänyt eristyksiin asumaan alueelle, jossa jokin toinen yhteisö on enemmistönä. Enklaaveissa asuminen on vaikeaa lähinnä juuri sen takia, että ihmiset siellä ovat täydellisessä eristyksessä muusta yhteiskunnasta. Enklaaveissa asuvat ihmiset kun eivät välttämättä pääse lähtemään sieltä pois ollenkaan. Eivätkä he näin ollen pääse käsiksi yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Vielä vähän aikaa sitten Naton Kfor-joukot joutivat vartioimaan joitakin enklaaveja, jotta eri yhteisöiden välisiltä konflikteilta vältyttäisiin. Erityisen hankala tilanne on ollut etenkin silloin, kun kyseessä on ollut serbeistä ja albaaneista.

Eri yhteisöjen väliset sosiaaliset erot Kosovossa ovat todella huomattavat. Serbien olot ovat vaikeat lähinnä johtuen huonoista suhteista albaaneihin. Kumpikaan ei ole mielellään tekemisissä toistensa kanssa. Samanlaista vihanpitoa, ei niin serbien kuin albaanienkaan puolesta, ollut havaittavissa muita vähemmistönä olevia yhteisöjä kohtaan. Näiden muiden, vähemmistönä olevien yhteisöiden, huonot olot johtuvat enemmänkin heidän vaikeudestaan saada ääntänsä kuuluviin. Nämä vähemmistöt ovat kuitenkin suhteessa albaaneihin kovin pieniä, ja näin ollen myös helposti unohdettavissa olevia. Tällaisena tilanne ei kuitenkaan voi jatkua. On enemmistön velvollisuus huomioida vähemmistöjen oikeudet paremmin. Ihmisten tyytymättömyys ja huonot olot lisäävät konflikteja. Eivätkä konfliktit ole varmasti myöskään albaanien intressien mukaisia, etenkin jos otetaan huomioon albaanien halu itsenäisyyteen

Nopeasti muuttunut Kosovo

Kosovo on nopeassa tahdissa länsimaalaistunut ja ihmiset Kosovossa, etenkin nuoret, ovat muuttuneet samaan suuntaan. Kosovon nopea muuttuminen länsimaalaisempaan suuntaa johtuu suureksi osaksi kansainvälisen yhteisön läsnä olosta ja albaanien kunnioituksesta ja ihailusta Yhdysvaltoja kohtaan. Yhdysvaltojen kunnioitus näyttäisi johtuvan vuoden 1999 Yhdysvaltojen väliintulosta ja Naton pommituksista, jolloin serbit joutuivat vetäytymään Kosovosta.

Kosovo on kulttuurillisesti ollut sellaista aluetta, jossa vanhat perinteet, arvot ja uskonnot ovat olleet tärkeitä. Länsimaalaistuminen on kuitenkin alkanut muuttaa kaikkia näitä arvoja. Kosovo on suurilta osin hyvin maallistunut, ottaen huomioon, että alueella vaikuttaa kaksi hyvin vahvaa uskontoa: islam ja ortodoksinen. Nopea länsimaalaistuminen onkin aiheuttanut sukupolvien välille suuren kuilun. Vanhempien ihmisten on vaikea hyväksyä ja ymmärtää nuorten maailmaa, jossa vahvojen perhearvojen ja perinteiden sijaan, ulkonäkö, vaatteet ja kaverit näyttelevätkin tärkeintä osaa. Nuorilla on vahva halu olla osa länttä, ja he haluavat sen myös käyttäytymisellään ja ulkonäöllään ilmaista. Tällainen maailmojen ero vaikeuttaa ihmisten välistä toimintaa ja ymmärrystä. Vanhojen ja nuorten intressit eivät käy yksiin, ja tämä heijastuu esim. nuorten poliittiseen käyttäytymiseen. Nuorilla ei ole suurta halua osallistua kun heidän ideoitaan ei kerran oteta huomioon.

Naisen asema Kosovossa on saanut myös hieman muuttua. Etenkin tämän näkyy nuorissa naisissa. Kosovossa ei juurikaan näe hunnutettuja naisia, vaan naiset pukeutuivat yhtä muodikkaasti kuin Etelä-Euroopan naisilla yleensä on tapana. Yhtälailla nuoret naiset käyvät illalla ulkona poikaystäviensä kanssa ja käyttäytyvät aivan samalla tavalla kuin nuoret muuallakin Länsi-Euroopassa. On kuitenkin muistettava, ettei mikään ole niin yksioikoista kuin se saattaa ulospäin näyttää ja kuulostaa. Vaikka kadulla kulkevat naiset näyttävätkin tavallisilta länsimaalaisilta naisilta, löytyy joukosta myös niitä, jotka kotiin tullessa palaavat takaisin perinteiseen naisen rooliin. Sen verran vahva kulttuuri ja perinteet Kosovossa on, etteivät ne hetkessä täysin muutu.

Toinen asia mikä on myös huomattavissa sukupolvien välisissä eroissa on se, että erot eivät ole läheskään yhtä jyrkät maaseudulla kuin kaupungeissa, kun taas sukupuoliroolit maaseudulla ovat hyvinkin perinteiset. Länsimaalaistuminen onkin huomattavissa oikeastaan vain suurimmissa kaupungeissa, kuten Prishtinassa. Maaseudun ja kaupunkien väliset erot ovat todella huomattavia. Maaseutu on niin taloudellisesti kun sosiaalisestikin vielä pahasti jäljessä muusta kehityksestä, ja samoin siellä on säilynyt perinteinen arvomaailma. Tämä näkyy myös nuorissa. Nuorten tilanne maaseudulla on aivan erilainen kuin kaupungissa. Se näkyy niin nuorten asemassa, opiskelussa kuin käyttäytymisessäkin. Kosovolla on vielä paljon tehtävää, että maaseutu ja sen ihmiset saadaan nostettua kunnolla kehitykseen mukaan.

Nuorten aseman, sukupolvien ja -puolien merkitys Kosvossa on korostunut, koska Kosovon väestöstä on yli 50 % nuoria, jolloin he ovat todella merkittävä väestön osa, joka näkyy katukuvassa. He ovat myös niitä, jotka ainakin tulevaisuudessa, tulevat määräämään tahdin. Näin ollen joutuvat myös vanhempien mielipiteet ja arvot muutospaineen alle.


Politiikka Kosovossa

Vuoden 1999 Naton pommitusten jälkeen Kosovon hallinto siirtyi UNMIK:n (United Nation’s Mission in Kosovo) alaisuuteen. Aluksi UNMIK hoiti täysin Kosovon hallinnon ja kaikki Kosovoon liittyvät asiat. Kosovossa alettiin samalla heti rakentamaan omaa hallintojärjestelmää, jolle UNMIK on koko ajan siirtänyt omia tehtäviään. Tarkoituksena on rakentaa Kosovoon itsenäisesti toimiva poliittinen järjestelmä.

Kosovon hallinollista järjestelmää kutsutaan nimeltä The Provisional Insitutions of Self-Government (PISG), jossa ylimmäisenä on YK:n päätöslauselma 1244. PSIG:n rakenteen voi katsoa osoitteesta: http://www.unmikonline.org/civiladm/index.html .Kosovon hallinto ei siis toimi vielä täysin itsenäisesti, vaan yhteistyössä UNMIK hallinnon kanssa.

Kosovolla on oma presidentti, joka tällä hetkellä on Ibrahim Rugovan. Presidentin valitsee 120 henkinen valtuusto, joka on muodostettu Kosovon eri puolueista. Presidentti nimittää pääministerin, joka taas antaa listan ministereistä kokoonpanolle hyväksyttäväksi. Hallituksessa on pääministerin lisäksi 10 ministeriä. Tämä ns. kokoonpano (engl. assembly) valitaan yleisen vaalin kautta. Valitsemisjärjestelmässä on kuitenkin pieniä poikkeuksia. Kokoonpanossa on aina 20 paikkaa varattuna ei - albanialaisyhteisöiden edustajille. Kymmenen paikkaa on varattu serbeille ja kymmenen muuta ovat varattu muille yhteisöille (romaneille, ashkaaleille, egyptiläisille, turkkilaisille ja goraneille). He pääsevät siis aina mukaan huolimatta siitä saavatko he tarpeeksi ääniä vai ei. Tällainen järjestelmä on Kosovossa tarpeellinen sillä vähemmistönä olevat yhteisöt eivät saisi normaalien vaalien kautta edustajiaan läpi.

Kosovossa on n. 30 rekisteröityä puoluetta, ja niistä vain 7 sai edustajansa läpi kesän 2004 vaaleissa. Puolueet ovat pitkälti muodostuneet etnisyyden pohjalta. Muutenkin politiikka Kosovossa on hyvin läheisessä yhteydessä etnisyyden kanssa. Kosovon suurimmat ja merkittävimmät puolueet ovat LDK (Demokratic League of Kosovo), PDK (Democratic Party of Kosovo) ja AAK (Alliance for Future of Kosovo). Nämä kaikki ovat albaanien muodostamia puolueita ja vievät niistä kokoonpanon 120 paikasta yhteensä 86 paikkaa. Kosovon albanialaisia puolueita vaivaa lievä yksitoikkoisuus. Yhdistävänä tekijänä kaikilla puolueilla on vahva albanialainen identiteetti ja Kosovon itsenäisyyden tavoittelu. Eikä näiden puolueiden ideologiat poikkea toisistaan lähes ollenkaan.

Kuten huomata saattaa Kosovon politiikka on aika albaanijohtoista. Tästä onkin aiheutunut ongelmia suurimman vähemmistöryhmän, serbien, kohdalla. Johtuen albaanien ja serbien suhteista toisiinsa. Hyvin suuri osa serbeistä vastustaa Kosovon parlamenttia, lähinnä koska Belgradista on käsketty näin tehdä ja esimerkiksi serbit boikotoivat viime vaaleja. Kosovossa on kuitenkin yksi serbi ryhmittymä, joka ei kuuntele Belgradin neuvoja vaan on osallistunut järjestettyihin vaaleihin. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos Kosovo haluaa saada itsenäisyyden itselleen. Jostain on löydettävä keino kuinka myös kaikki serbit saadaan osalliseksi Kosovon poliittista järjestelmää. Asia kun on niin, että Kosovon final status tulee olemaan jonkin asteinen itsenäisyys joten, sen aikaan saaminen tulee olemaan hankalaa, jollei albaanit ja serbit pysty tekemään kitkatonta yhteistyötä.

Yksi Kosovon politiikan ongelmista on myös nuorten huono osallistuminen siihen. Nuoret eivät oikein koe, että se koskee heitä. Etenkin kun heidän ideoitaan ja toiveitaan ei oteta huomioon. Mikä on sinänsä outoa, ottaen huomioon nuorison suuren määrän Kosovossa. Jokaisella puolueella on omat nuorisoryhmänsä, muttei niillä ole kovinkaan paljoa sananvaltaa asioissa. Vielä huonommin politiikassa ovat mukana maaseudun nuoret, joilla ei saata olla minkäänlaista käsitystä Kosovon poliittisesta järjestelmästä ja kansainvälisen yhteisön toimista Kosovossa. Nuorten osallistumattomuus ja heidän epähuomioiminen poliittisessa päätöksenteossa on Kosovon tulevaisuuden kannalta erittäin huolestuttavaa. Kuinka nuoret voivat tulevaisuudessa ottaa yhteiskuntansa haltuun, jos kenelläkään ei ole minkäänlaista tietoa, saati sitten kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista?

Lisää tietoa saat:
www.unmikonline.org
www.assembly-kosova.org
http://www.osce.org/kosovo

 

< Alkuun

20.5.2005