Kansainvälisen linjan Albania ja Kosovo -projekti kevät 2005

< Alkuun

Anni Holopainen

Ajatuksia Albaniasta, muistelua Makedoniasta

Albania ja Makedonia olivat reissumme kakkoskohteet emmekä niihin ehtineet tutustua pintaraapaisua syvemmälle. Katuja kuitenkin kulutettiin ahkerasti kävelemällä, ja paljon ajatuksia tästä etäisestä Euroopan kolkasta syntyikin.

Missä Albania menee?

Albaniaan saavuimme tyhjän tuntuisen pohjoisen kautta. Joka puolella näkyi hylättyjä taloja ja tehtaita, surullista katsottavaa. Ei olisi tullut mieleen että ollaan maassa, jolla on ollut itsenäisyys jo vuodesta 1912, ja joka on osa Eurooppaa. Pääkaupunki Tirana vaikutti toki olevan jo paljon edempänä kehityksessä. Albaniassa toimii useita ulkomaalaisia ja kansainvälisiä järjestöjä, jotka kukin omilla projekteillaan pyrkivät nostamaan maata jaloilleen. EU:hun on kuitenkin vielä matkaa. Päinvastoin kuin Kosovossa, jossa oltiin varmoja tulevasta EU jäsenyydestä (eikä se puheiden mukaan edes tuntunut olevan kaukana tulevaisuudessa), Albaniassa kysymykseen mahdollisesta EU-tulevaisuudesta suhtauduttiin lähinnä huvittuneesti, eikä haluttu edes miettiä miten kauan siihen menee. Paljon pitää tehdä ennen kuin sitä uskaltaa edes ajatella. Maan presidentti on tosin aiemmin tänä vuonna maininnut, että Albania voisi harkita jäseneksi tuloa n. 10-13 vuoden kuluttua. Katsotaan käykö näin... Vaatii niin EU:n kuin Albaniankin omaa tahtoa, että maa saadaan EU-kelpoiseksi. EU:lla on tällä hetkellä toki projekteja Albaniassakin mm. jälleenrakentamisen, taloudellisen kehittymisen ja lainsäädännön merkeissä.

Albaniaa alettiin rakentaa kommunismin kaatumisen jälkeen (n. vuodesta 1990) ikään kuin tyhjästä uudelleen, joten matka tulee olemaan yhä pitkä ja kivinen jotta se pääsisi muun Euroopan vauhtiin mukaan. Normaalia elämää kun ei ole Albaniassa juuri ehditty nähdä. Ensin tuli 80-luvun lopulla ja vuonna 1997 uudelleen talouden romahdus ja myös naapuri-Kosovossa tapahtuneet kriisit vaikuttivat maahan. Maasta myös muutetaan paljon pois, mm. Amerikkaan ja Australiaan. Arvion mukaan n. 800 000 albanialaista asuu ulkomailla ja nk. postilaatikkotalous onkin yksi tärkeä tulon lähde köyhälle Albanialle, kun ulkomailla asuvat lähettävät rahaa kotiin. Turistit löytänevät Albanian pian, sillä rannikkokaupunkien hiekkarantoja reunustavat hotelli- ja ravintolarivistöt joten eiköhän Aurinkomatkojen rantalomaviikon pääse pian varaamaan täältäkin. Toivottavasti tahtoa ja voimaa maan rakentamiseen ja nostamiseen löytyy, ja Albaniakin puhkeaa vielä kukkaan sillä paljon potentiaalia maassa on!

Eikö Makedonia ole enää ongelma?

Makedoniasta sai kuvan, että maassa alkavat asiat olla jo melko hyvällä tolalla. Pääkaupunki Skopje oli täynnä elämää, hyvin pukeutuvia ihmisiä ja muotiliikkeiden ja kansainvälisten yritysten rivistöjä. Kadut olivat siistejä ja tunnelma muutenkin hyvin erilainen kuin Prishtinassa tai Tiranassa. Suurkaupungin tuntuun pääsi myös, kun ”taksikuskit” iltamyöhäiseltä bussiasemalta nappasivat meidät kyytiin viedäkseen hotellille ja köyhdyttivät ”hölmöjä turisteja” jokusella ylimääräisellä eurolla.

Bussin ikkunasta katseltuna Skopjen ulkopuolellakin näytti melko siistiltä; roskia oli ojissa vähemmän, talot näyttivät kunnostetuilta ja muutenkin ympäristö oli vehreämpää. En juuri tiedä Makedoniasta muuten, mutta lienee näistä maista lähimpänä EU:ta ja muutenkin Euroopan muita maita. Paljon kasvun varaa maalla toki varmaan on vielä edessään, mutta hyvin näyttää pääseen eroon vanhasta yhteydestä Jugoslaviaan, lukipa rajallakin Makedonian tasavalta, eikä Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia niin kuin vielä jokin aikaa sitten. Naurettava nimikiista Kreikan kanssa (johtuen Kreikassa olevasta Makedonian maakunnasta…) on joidenkin tietojen mukaan pian ratkeamassa. Omat ongelmansa heillä varmasti vielä on ratkaistavana, mutta maasta tullaan varmuudella vielä kuulemaan!

< Alkuun

20.5.2005