Elinkeinot ja elintaso
Työllisyystilanne Kosovossa on erittäin huolestuttava. Arviot
työttömyysasteesta vaihtelevat lähteestä riippuen
40:stä yli 70 prosenttiin. Yli puolen väestöstä
ollessa alle 24 vuotiaita nuoria tilanteen ei voida ainakaan itsestään
odottaa paranevan. Vaikka suurella osalla väestöstä
ei virallisesti työtä olekaan, selviytymisen keinot ovat
monet. Ihmiset ovat yritteliäitä, erilaisia perheyrityksiä,
ravintoloita ja autokorjaamoja, on lähes joka kulmassa ja kadut
vilisevät ”pienyrittäjiä”, lapsia ja aikuisia, jotka
myyvät tupakkaa, purkkaa, rinkeleitä ja arpoja. Keskimäärin
palkat ovat pieniä, autokuskin noin sadasta eurosta opettajan
kahden sadan euron kuukausipalkkaan, pääministerinkin peruspalkan
ollessa vain 400 euroa. Vaikka elinkustannukset ovatkin huomattavasti
alhaisemmat kuin Suomessa, ovat esimerkiksi nuorten suosimat merkkivaatteet
kansainvälisissä hinnoissa.
Sosiaaliturva on heikko,
suomalaisen mittapuussa lähes olematon. Käytännössä
ainoa sosiaaliturvan muoto on eläke, jota maksetaan 40 euroa
kuukaudessa. Sosiaalipalveluiden tuottaminen olisi lähinnä
hallituksen tehtävä, mutta esimerkiksi Prizrenin kunta antaa
asukkailleen tarvittaessa ”humanitaarista apua”. Valtion apu rahoitetaan
verotuksella. Julkisen sektorin verotus vaihtelee tulosta riippuen
5 – 15 %, yksityisiä ei veroteta. Myös kiinteistövero
on käytössä, mutta yleisesti ottaen verot ovat pieniä,
koska ihmisten toimeentulo on muutenkin pientä, ja suuret verot
koituisivat kohtuuttoman suureksi taakaksi. Valtion tulot koostuvat
pääasiassa tulleista ja erilaisista vastaanottomaksuista.
Ulkomaisten investointien määrä Kosovossa on edelleen
vähäinen. Vaikka työvoima on halpaa, alueen epävarma
tulevaisuus ja se ettei maan statusta ole vielä määritelty
sekä muutoksille altis turvallisuustilanne ovat riskejä,
joita investoijat pyrkivät välttämään.
Kansainväliset avustukset
ja jälleenrakennusapu ovat auttaneet Kosovoa nousemaan jaloilleen.
Silti etenkin kaupungin ulkopuolella on silmänkantamattomiin
taloja, joiden rakentaminen on aloitettu jo 1980-luvun loppupuolella,
mutta jotka ovat jääneet keskeneräisiksi rahan puutteen
takia. Postilaatikkotalous on yksi kosovolaisten tärkeistä
tulonlähteistä: lähes jokaisella perheellä on
sukulaisia jotka asuvat ja työskentelevät ulkomailla ja
lähettävät säännöllisesti rahaa kotimaahansa
tukeakseen siellä asuvia sukulaisiaan. Kosovossa asuvan noin
kymmenen tuhannen kansainvälisen työntekijän päivittäinen
kulutus vaikuttanee huomattavasti ainakin Pristinan oloissa. Myös
järjestäytynyt rikollisuus tuo oman lisänsä maan
talouteen. Kosovon läpi kulkevan salakuljetuksen arvon arvioidaan
olevan lähes 400 miljoonaa euroa vuodessa, arvatenkin osan rahasta
tihkuessa myös kosovolaisten ”hyvinvoinniksi”.
Pristinan katukuvassa nuoret
näyttävät tyylikkäiltä: hiukset ja vaatteet
ovat muodikkaita ja merkkiä. Vastakohtana kadulla näkee
naisia lapsineen kerjäämässä ja jopa myöhään
illalla pikkupojat ovat liikkeellä myyden suklaapatukoitaan.
Kontrasteja on helppo löytää.
Teollisuus ja kilpailukyky
Prizrenissä
Suurimmat työnantajat
Prizrenissä ovat liikenne ja elintarviketeollisuus, josta voisi
erityisesti mainita viinin ja hedelmien tuotannon. Raskasta teollisuutta
ei ole, eikä ole suunnitteillakaan perustaa, lähinnä
ympäristön ja mahdollisen turismin vuoksi. Pormestari Egrem
Kryeziu näkeekin Prizrenin tulevaisuuden kilpailuvalttina matkailun.
Hän mainostaa kaupunkiaan Kosovon siisteimpänä ja kauneimpana.
Luonnonsuojeluun panostetaan erityisesti ja EU onkin sijoittanut kolme
miljoonaa euroa kaupungin jätehuoltoon. Prizren on historiallisesti
yksi Kosovon merkittävimmistä kaupungeista. Kaupunkikuva
on viehättävä, joki halkaisee vuorten ympäröimän
kaupungin. Vuoristo, jossa ilma on puhtaampaa kuin alamailla ja leuto
ilmasto nähdäänkin Prizrenin valtteina. Lasketteluloman
yhdistettynä lämpimään ilmastoon ja idyllisen
pikkukaupungin lumoon toivotaan houkuttelevan myös eurooppalaisia
turisteja. Sodan myötä turismi alueella on loppunut, mutta
nyt uudet suunnitelmat hotellien ja infrastruktuurin rakentamiseksi
ovat alkaneet.
Nuorten opiskelumahdollisuudet
ja tulevaisuuden odotukset
Kosovossa on voimassa yleinen
oppivelvollisuus. Lapset aloittavat opintonsa kuuden vuoden iässä
vuoden mittaisella esikoululla, josta he siirtyvät yhdeksän
vuotta kestävään peruskouluun. Noin 80 % oppilaista
jatkaa edelleen toisen asteen koulutukseen. Erityisesti maaseudulla
on huutava pula pätevistä opettajista. Luokkien koot ovat
tavallisesti 30–40 oppilasta, ja päivä on jaettu kolmeen
opetusryhmään, jolloin osa lapsista käy aamutunneilla,
toiset päivällä ja kolmannet illalla. Tämä
lyhentää koulupäivien pituutta lapsille, opettajien
työpäivät sitä vastoin venyvät pitkiksi.
Korkea syntyvyys ja koulutettujen ihmisten haluttomuus muuttaa maaseudulle
ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Noin 6 % väestöstä
on lukutaidottomia.