Balkan 2007 - havaintoja

Aiheenani on tarkastella eri maiden (Makedonia, Kosova, Albania) elintasoa, ympäristöä ja demokratian tilannetta.

Yhteisiä piirteitä näissä maissa on monia. Elintaso on selvästi huonompaa kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Räikeimmin se tuli esille jätehuollon puutumisena. Sekä kaupungeissa että maaseudulla kadunvarret olivat täynnä roskia. Toinen huomattava ero Suomeen näin hygieenisesti katsottuna on vessojen huono kunto. Monet vessat olivat likaa täynnä, lattialla vettä ja kunnon vessapytty puuttuu. Muita elintason heikompaa tasoa näyttäneet esimerkit ovat talojen huono kunto. Siihen tietysti liittyy myös, varsinkin Kosovassa, sota, mutta näimme myös taloja, jotka olivat melkein romahdusasteessa.

Ympäristö ja luonto ovat myös kolmea maata yhdistävä piirre. Aluetta hallitsee voimakkaalla tavalla Balkanin vuoristo. Esimerkiksi Makedonia pääkaupunki Skopje sijaitsee laaksossa, jota ympäröivät lumivalkeat vuorenhuiput. Tunne, kun olet vuorien ympäröimänä, on hieno. Siinä tulee huomanneeksi oma pienuuteensa. Eräs mielenpainuva hetki minulle matkassa oli, kun me ajoimme bussilla Pristinasta Ohridiin. Matkan aikana nousimme 1200 metrin korkeudelle vuoristoon ja juuri silloin bussimme pysähtyi hetkeksi ja pääsimme nauttimaan lumesta ulkona. Eroja ympäristössä oli tietenkin. Kosovan muista maista erotti avoimien vesien puuttuminen. Varsinkin Ohridin kaupungin luona Makedoniassa oleva Ohrid-järvi jäi mieleen samoin Adrianmeren rannat Albaniassa.

Yhteistä kaikille maille oli riitely siitä, mistä Äiti Teresa on kotoisin. Sekä Skopjessa että Pristinassa on hänen patsaansa, Albanian kansallismuseossa on muistolaatta ja Tiranan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Äiti Teresa on tiettävästi syntynyt Skopjessa albaaniperheeseen ja hän piti aina itseään albaanina. Toinen henkilöön liittyvä yhteinen piirre oli ainakin neljässä kaupungissa, myöskin Skopjessa, nähty Gjergi Kastrioti Skanderbegin patsas. Skanderbeg on Albanian suurin kansallissankari. Hän perusti 1400-luvulla valtion nykyisen Albanian alueelle taistellen kristillisen maailman puolustajana islaminuskoisia ottomaaneja vastaan. Skanderbegin tunnus kaksipäinen kotka on vieläkin Albanian lipussa.

Makedonia

Makedonia oli minulle monessa mielessä positiivinen yllätys. Varsinkin Skopjen kaupunki on todella kaunis, vaikka liikennettä sikin varoa ja jalkakäytävät olivat ajoittain huonokuntoisia.

Demokratian tila on mielestäni vakainta Makedoniassa. Maassa on länsimaiseen tapaan parlamentti (valitaan joka neljäs vuosi), hallitus ja presidentti. Kielteisiä seikkoja löytyy myös. Parlamenttitalo on myös maan presidentin virka-asunto, joka olisi länsimaisessa demokratiassa ennenkuulumatonta. Suomessa nousisi varmasti valtava kohu, jos presidentti Halonen päättäisi yhtäkkiä ottaa eduskunnan virka-asunnokseen. Kuitenkaan demokratia ei ole aina ollut samalla tasolla Makedoniassa. 17.marraskuuta 1991 solmittu perustuslaki takasi vain Makedonian makedooneille täydet kansallisoikeudet, ohittaen kaikki muut etniset vähemmistöt (albaanit, turkkilaiset, romaanit). Tämä ei tietystikään miellyttänyt vähemmistöjä, ja kiista johti lopulta vuonna 2001 aseelliseen konfliktiin albaanivähemmistön ja slaavien kesken. Albaanien joukossa taisteli myös sotilaita Kosovan vapautusarmeijan UCK:n joukoista. Konflikti ratkesi lopulta Ohridin sopimukseen, joka kirjoitettiin Ohridissa ja allekirjoitettiin Skopjessa 13.8.2001. Sopimuksen allekirjoittajina toimivat maan kaksi suurinta makedonialais- ja albaanipuoluetta. EU ja USA olivat myös mukana selvittämässä konfliktia, mutta Makedonian perustuslaista ja Ohridin sopimuksesta meille esitelmöinyt Nada Naumovska ja muutkin esitelmiä pitäneet makedoonit pitivät merkittävänä sitä, että Ohridin sopimus laadittiin kutakuinkin kotimaisin voimin, tietysti pienen kansainvälisen painostuksen alla. Sopimus antoi täydet kansalaisoikeudet etnisille vähemmistöille niissä kunnissa, jossa heitä on enemmän kuin 20% väestöstä. Nämä lisäykset lisättiin Makedonian perustuslakiin kansalaisten oikeuksiin. Ohridin sopimuksessa on kuitenkin omat ongelmansa, se unohtaa täysin romaanit. Toinen kielteinen seikka on, että sopimuksen allekirjoittivat silloiset kaksi suurinta makedonialais- ja albaanipuoluetta. Herää kysymys mitä tapahtuu, jos nämä neljä puoluetta häviävät yhtäkkiä puoluekartalta. Muutetaanko perustuslakia? Luennoitsijamme kuitenkin vakuuttivat sopimuksen pysyvän voimissa, sama se mikä puolue on hallituksessa.

Yksi merkille pantava seikka oli Makedoniassa ennakkoluulo muita etnisiä ryhmiä kohtaan. Esimerkiksi ollessamme kahvilla Skopjessa albaanipuolella makedoonioppaamme eivät juuri pitäneet ajatuksesta. He olisivat mieluummin olleet kahvilla Skopjen halki virtaavan joen toisella puolella, missä makedoonit enemmän asuvat. Makedonialaisissa huomaa myös syviä ennakkoluuloja kreikkalaisia (johtuen nimikysymyksestä) ja bulgaareja (identiteettikysymys) kohtaan. Esimerkiksi tapasimme Ohridissa mukavan miehen, mutta hän selitti meille vain, miten kaikki Kreikan naapurimaiden kansalaiset vihaavat kreikkalaisia ja että kreikkalaisissa se vika on eikä muissa. Ennakkoluuloja havaitaan myös itse etnisten vähemmistöjenkin välillä. Sunnuntaina 22.4.2007 televisiosta tulleessa dokumentissa haastateltu Makedoniassa asuva turkkilainen esitti varsin räikeitä mielipiteitä albaaneista

Kosova

Demokratian tila Kosovassa ei ole missään mielessä hyvä. Alue on YK:n alaisen UNMIK:n hallinnassa. Matkamme ajankohta oli siinä mielessä mielenkiintoinen, sillä juuri tällä hetkellä on käynnissä keskustelu Kosovan maakunnan tulevaisuudesta. Martti Ahtisaari esitti helmikuussa 2007 esityksen, joka takaisi Kosovalle itsenäisyyden. Serbia on kuitenkin ollut suunnitelmaa kaatamassa.

Taustatukea serbeille on antanut YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjä jarruttamalla päätöksentekoa. Kosovassa on oma parlamentti, hallitus, presidentti ja puolueet, mutta heillä ei ole paljon valtaa. YK:n lisäksi Kosovassa toimii OSCE (ETYJ). Suuri ongelma Kosovan tulevaisuudessa on kysymys, mitä serbivähemmistölle käy. Maassa näkyy selvästi alla vellovat voimakkaat ennakkoluulot serbien ja albaanien kesken. Esimerkkejä on monia. Kävimme Pejassa (Peć) tutustumassa paikalliseen ortodoksiluostariin ja kuulimme viikon päästä, että samaiseen luostariin oli tehty kranaatti-isku pari päivää vierailumme jälkeen. Kiinnostavimpia kaupunkeja matkalla oli ehdottomasti minulle Mitrovica. Kaupungissa näki selvästi serbien ja albaanien vastakkainasettelun. Mennessämme kävellen albaanialueelta serbialueelle tuntui kuin olisimme astuneet aivan toiseen maahan. Kaikki kyltit olivat tietysti kirjoitettu kyrillisin kirjaimin ja rekisterikilvet autoissa olivat toisenlaisia. Bussimatkalla Mitrovicaan eräs paikallinen albaani selitti pitkään ja hartaasti, miten epäoikeudenmukaisesti serbit olivat kohdelleet albaaneja. Hän selitti myös, että serbeille tärkeä Kosovo Poljen taistelu vuonna 1389 olikin albaanien taistelema turkkilaisia vastaan, eikä serbeillä olisi ollut taistelussa osaa eikä arpaa. Ken tietää? Kosovo Poljen taistelusta tiedetään nykypäivänä sen verran paljon, että ei voida sanoa taistelun olleen vain yhden tietyn kansakunnan yksin turkkilaisia vastaan taistelema. Se tiedetään, että serbejä taistelussa johti prinssi Lazar ja turkkilaisia sulttaani Murad I. Tiedetään myös jo, että serbien puolella taisteli kroatialaisia ja bosnialaisia yksikköjä ja turkkilaisia auttoi serbialainen aatelinen Konstantin Dejanović. Olen varma siitä, että albaaneja oli molemmilla puolilla. Albaanimiehen antama kuva taistelusta oli vain esimerkki, miten vahvaa vastakkainasettelu Kosovassa on. KFOR-joukkojen ja ulkomaisten poliisien läsnäolo maassa on varmasti selvä tilannetta rauhoittava voima.

Siisteydeltä varsinkin maan pääkaupunki Pristina oli puhdas. Tähän asiaan oli varmasti vaikuttamassa monen ulkomaalaisen läsnäolo kaupungissa. Maaseudulla ja muissa kaupungeissa taso laski kuitenkin huimasti.

Albania

Demokratian tilanne Albaniassa on paremmalla tolalla kuin Kosovassa. Maan rasitteena on kuitenkin pitkä kommunistivallan aika, jolloin demokratiasta ei voitu puhua. Vieläkin kaikki eivät uskalla tai pääse äänestämään vaaleissa. Itsenäisyyden aikana muun muassa eräs kansanedustaja on ampunut kansanedustajakollegansa parlamentissa. Nämä seikat käyvät ilmi Riitta Korhosen artikkelista ”Albania opettelee yhä” Uutispäivä Demarissa tämän vuoden helmikuussa.
Korruptio on yksi suurimpia ongelmia Albaniassa. Kuitenkin maassa on pyritty aktivoimaan nuorisoa politiikkaan. Maan 12 hallinnolliseen alueeseen on perustettu jokaiseen sekä nuoriso- että opiskelijaparlamentit. Nuorisoparlamentti kostuu 14-20 vuotiaista ja opiskelijaparlamentti 20-26 vuotiaista ja edustajat ovat puoluekannaltaan suurimmilta osin puolueettomia, vaikka sekä vasemmistolla että oikeistolla on oikeus 10 paikkaan kaikissa parlamenteissa. Parlamentit ovat muun muassa painostaneet ministeriöitä toimintaan, järjestäneet julkisuuden takia mielenosoituksia. Gjirokasterissa toimiva nuorisoparlamentti on onnistunut samaan läpi alueella lain, joka kieltää ala-ikäisiltä tupakan polton. Parlamentit ovat jopa ehdottamassa uudistuksia maan presidentin valintaan. He ehdottavat että presidentti ei saa olla yli 76 vuotias, hänen on oltava albanialainen ja presidentillä pitäisi olla valtaa, mutta hänet pitäisi valita parlamentissa eikä suoralla kansanvaalilla. Yleisesti Albaniassa luottamus politiikkoihin on todella alhainen. Äänestysprosentit parlamenttivaaleissa pyörivät 40–50 % paikkeilla. Kansalaisten luottamus mediaan on samalla tasolla politiikkojen luottamuksen kanssa. Ongelma on lehtien määrä. Maassa on 35 lehteä, joita kukaan ei lue.

Maan pääkaupunki Tirana jätti ristiriitaisen kuvan jälkeensä. Kaupungin talot olivat kyllä värikkäästi maalattuja, mutta teiden kunto oli monin paikoin järkyttävä. Jopa aivan keskustassa kaduilla oli reikiä ja kävellessä piti koko ajan varoa, että ei tipu reikään. Tilanne tietysti paheni lähiöissä ja talojen värikkääksi maalaaminen oli selvästi rajoittunut vain kaupungin keskustaan.
 

 22.5.2007