Talous, kasvu, hyvinvointi

Seuraavassa esitettävät taloudelliset tiedot perustuvat ensisijassa Maailmanpankin raportteihin.

Kosovo 

Kosovossa vanhan Jugoslavian aikana käyneet kuvaavat maata yleensä hyvin värikkäin sanakääntein varsinaiseksi takapajulaksi, varsinkin maaseutua. Kuitenkin suurimmat kaupungit Prishtina ja Mitrovica ovat paljolti II maailmansodan jälkeen rakennettuja ja leviävät varsin suurelle alueelle. Pec ja Prizen puolestaan ovat tunnettuja jo keskiajalta.

Kun Slobodan Milosevic peruutti Kosovon autonomisen statuksen 1989, alueen talous alkoi nopeasti rappeutua, sen siis annettiin rappeutua. Kun Jugoslavian hajoamissotien myötä koko maan talous alkoi heikentyä, näkyivät vaikeudet ymmärrettävästi syvimpinä maan reunaosissa, siis erityisesti Kosovossa. Makedoniahan irtautui tästä kurimuksesta jo vuoden 1991 lopussa julistautuessaan itsenäiseksi.

Milosevic rahoitti sotaa painamalla katteetonta rahaa, ja Jugoslavian inflaatio ryöstäytyi nopeasti käsistä. Marraskuussa 1993 se oli saavuttanut jo tähtitieteelliset mittasuhteet. Jugoslavian oli pakko uudistaa rahansa ja kiristää rahapolitiikkaa, mutta kireän rahapolitiikan vallitessa ei tunnetusti hevin synny uusia työpaikkoja luovia investointeja. 1990-luvulla Kosovon talous ja muukin yhteiskunta oli kahtiajakautunut viralliseen serbien pyörittämään osaan ja epäviralliseen albaanien pyörittämään osaan. Tästä seuraa, että Kosovon yhteiskunnasta on tuolta ajalta olemassa vain kuvailevaa ja luonnehtivaa tietoa, ei täsmällisiä luotettavia lukuja mistään.

Kosovon sodan jälkeen maata on rakennettu suurimmalta osalta ulkomaisin lahjoitusvaroin. Apua on virrannut Kosovoon vuoteen 2006 mennessä kaikkiaan 2 miljardia euroa. Apuvirta on kuitenkin ehtynyt ja sen myötä kansantuotteen kasvu on hidastunut. Esitetyt luvut ovat ristiriitaisia, mutta silti voitaneen sanoa, että kasvu on ollut reilusti yli 10 prosenttia vuosikymmenen vaihteessa, kun se nyt on tuskin positiivinen luku. Maailmanpankki ja Valuuttarahasto ovat arvioineet BKT:n reaalisen kasvun olleen -1,5 % v. 2005 ja ennustaneet vuodelle 2006 kasvua 2,0 prosenttia. BKTL (GNI) per capita on saman lähteen mukaan 1244 euroa v. 2006. Kyseessä on nimellisarvo. se vastaa n. 1500 US-dollaria. Samalla tasolla ovat esimerkiksi Armenia ja Ukraina. Inflaatio on kuitenkin saatu kuriin ja se ilmeisesti pysyykin, paljolti sen takia, että maan rahana käytetään euroa. Euro varmaan pysyykin valuuttana, kun maan status lähiaikoina muuttuu.

Työttömyys on korkea ja kohdistuu erityisesti naisiin ja nuoriin. Työttömyysaste ilmoitetaan yleensä yli 40 prosentiksi, Maailmanpankki ilmoittaa 325 000 rekisteröityä työtöntä syyskuussa 2006. Köyhyys on ankaraa. Arviolta 37 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella (alle 1,5 $ päivässä) ja 15 % äärimmäisessä köyhyydessä (alle 1 $ päivässä). Erityisesti romanit ja muslimislaavit ovat kurjimmassa asemassa. Lapsikuolleisuus on Euroopan korkein, 35 kuolemaa 1000 elävänä syntynyttä kohti. Ravintotilanne on heikko, tuberkuloosi yleistä.

Pidemmällä tähtäimellä Kosovon talouden mahdollisuudet eivät vaikuta erityisen ruusuisilta. Maassa on runsaasti ruskohiiltä, joten se voisi olla lähialueiden energiahuoltaja, mutta ruskohiilen polttaminen taas ei ole ekologisesti kovin suositeltavaa. Ruskohiilen pintalouhintaa harjoitettiin aikanaan DDR’ssä, ja jäljelle jääneet maisemahaitat ovat mittavat ja vaikeasti korjattavat. Muuta teollisuutta ei merkittävästi ole, Trepcan malmikaivokset Mitrovican pohjoispuolella ovat poliittisesti hankala asia. Pienimuotoista käsiteollisuutta voisi arvattavasti kehittää ja siinä hyödyntää tarjolla oleva toistaiseksi halpaa työvoimaa. Turismi tuskin alueella kultakaivokseksi voisi muodostua, vuoristossa on kuitenkin potentiaalia talviturismin kehittämiseksi, mutta infrastruktuuri-investoinnit vaativat paljon rahaa. Investointiaste on tosin tällä vuosikymmenellä vaihdellut 23-29 % BKT:sta. Luku on kohtuullisen korkea, kun se kehittyneemmissä maissa jää alle 20 %:n (Suomessa 19 % v. 2005).

Siirtolaisina etenkin Sveitsissä ja Saksassa elävien Kosovan albaanien rahalähetykset ovat varmaan edelleen ja pitkään tärkeitä maan taloudelle. Ne ovat olleet tällä vuosikymmenellä 340-350 miljoonaa euroa vuodessa, kun ulkomainen apu on samaan aikaan laskenut 887 miljoonasta 546 miljoonaan euroon (v. 2002-2006).

Makedonia   

Makedonia on samalla tavalla mantereeseen suljettu maa kuin Kosovo. Itsenäisyyden alkuvaiheissa eteläinen naapuri Kreikka aiheutti lisäongelmia saartamalla Makedonian maan nimikiistan takia. Välit ovat normalisoituneet naapureihin Kreikkaan, Bulgariaan ja Serbiaan, ja kauppa voi liikkua vapaasti näihin suuntiin. Neljäs naapuri Albania on maantieteellisesti, vaikkei ehkä poliittisesti, hankalampi, koska tieyhteydet ovat harvat ja huonot. EU:n rahoituksella ollaan rakentamassa uutta tieyhteyttä Makedoniasta Tiranaan Tetovon kohdalta. Projekti tietysti parantaa koko etelä-Balkanin yhteyksiä.

Itsenäistymisen (1991) jälkeiset pari vuotta olivat taloudellisesti vaikeat, ymmärrettävästi koska tarvittiin talouden uudelleenorientoimista. BKT:n kasvu kääntyi positiiviseksi vuonna 1996. Vuoden 2001 sisäinen kriisi romahdutti kasvun, mutta jo seuraavana vuonna päästiin takaisin positiiviselle puolelle, ja kasvu on sen jälkeen jatkunut tasaisena ja suhteellisen ripeänä, n. 4 %:n vuosivauhdilla. Kasvun odotetaan jatkuvan samaa tahtia lähivuosina. BKTL per capita oli 2830 dollaria v. 2005. Samalla tasolla ovat esimerkiksi Valko-Venäjä ja Tunisia.

Maan valuutta, denari on stabiloitunut tällä vuosikymmenellä, ja inflaatiokin on hallinnassa. Työttömyys sen sijaan on ankaraa, virallinen luku vuodelta 2005 on 37 %. Virallisen köyhyysrajan, 2 $/päivä, alapuolella elää vain 2 % väestöstä, mutta silti Maailmanpankki sanoo, että viidennes väestöstä elää köyhyydessä.

Makedonialla on rikas ortodoksinen kulttuuriperintö, joka antaa mahdollisuuksia turismin kehittämiseen. Merenrannikon puuttumista voi osittain korvata Ohrid- ja Prespa-järvien rannikot. Järvet ovat myös linnuston ja kasvillisuuden kannalta kiinnostavia. Erityisen kilpailukykyistä teollisuutta maalla ei ole.

Makedonia oli ensimmäinen maa Balkanilla, joka solmi EU:n kanssa vakaus- ja assosiaatio­sopimuksen vuonna 2001. Maa on myös hyväksytty EU:n jäsenehdokkaaksi syksyllä 2005. Jäsenyysneuvottelujen voi odottaa alkavan vielä tämän vuoden aikana.

Jos taloudellinen kehitys säilyy vakaana ja maan väestöryhmät kunnioittavat vuoden 2001 Ohridin sopimusta, voi ajatella, että Makedonialla olisi edessään suhteellisen valoisa tulevaisuus.

Albania

Päältä katsottuna Albania on kaksi eri maata. Kun tulee maahan pohjoisesta tai idästä sisämaasta, kohtaa hylätyt ja lohduttomat kaivosalueet, joissa ei liiku mikään muu kuin lammaslaumat. Tirana, Durrës ja rannikkoalueet vaikuttavat dynaamisilta ja ripeästi kasvavilta. Turismilla on edellytyksiä kukoistukseen näillä seuduin.

Albanian yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ollut huimaava, ehkä suurin koko Euroopassa. Muistutuksena menneestä näkyy raja-alueilla ja teiden varsilla edelleen runsaasti pieniä yhden tai kahden miehen betoni- ja teräsbunkkereita, joita aikanaan rakennettiin BBC:n julkaisemassa artikkelissa mainitun mukaan 600 000. Tuolloisen johtajan, Enver Hoxhan jälkeen maata johti vuoteen 1991 Ramiz Alia, jonka aikana jo alettiin maata varovasti vapauttaa, mm. uskonnon harjoittaminen sallittiin.

1990-92 maa kärsi Suomea syvemmästä lamasta, esim. BKT supistui liki 30 % vuonna 1991. Tosin tässä saattaa olla osittain mukana laskentateknistä vaikutusta, mutta tästä murroksesta alkoi kuitenkin muutos. Vuoden 1992 vaaleissa valtaan tuli Demokraattinen puolue johtajanaan Sali Berisha, joka oli ollut mukana politiikassa jo Hoxhan aikana. Entinen kommunisti siis, mutta niinhän melkein kaikissa järjestelmän muuttaneissa maissa oli asian laita. Maan talous kasvoi ripeästi vuosina 1993-96, liki 10 % vuodessa, mutta liian nopeat ja kunnianhimoiset kasvusuunnitelmat ajoivat maan 1997 ns. pyramidirahastokriisiin, joka romahdutti kasvun -10 %:iin ja ajoi maan liki sisällissodan partaalle.

Pyramidirahastot olivat tyypillisiä kasinokapitalismin silmänkääntötemppuja, missä omaisuutta pyrittiin ketjuttamalla kasvattamaan. Periaate on sama kuin ketjukirjeissä, eikä kai kukaan ole silläkään tempulla miljonääriksi tullut. Kun jonkun hermot tällaisessa pyramidirakennelmassa pettävät, romahtaa koko järjestelmä, ja kaikki kärsivät.

Vuoden 1997 parlamenttivaalit voitti ymmärrettävästi oppositio, Sosialistiseksi puolueeksi muuttuneet entiset kommunistit. Pääministeri vaihtui tuon tuosta valtataisteluiden vuoksi, nykyäänkin näkyvistä nimistä kannattaa mainita Fatos Nano ja Pandeli Majko. Talous kasvoi kuitenkin ripeää tahtia, ja sosialistit voittivat seuraavatkin vaalit 2001. Talouden kasvu ei kuitenkaan riittänyt enää vaalivoittoon 2005, vaan Demokraattinen puolue ja Sali Berisha palasivat vallan kahvaan. Sosialistinen puolue valitsi uudeksi johtajakseen Edi Raman. Tämä arkkitehti ja kuvanveistäjä on nykyään Tiranan pormestari, ja hän on kohottanut kaupungin ilmettä huomattavasti.

Albania aloitti lähentymisneuvottelut EU:n kanssa tammikuussa 2003, ja vakaus- ja assosiaatio­sopimus solmittiin kesäkuussa 2006. Maan valuutta, lek on viime vuosina ollut suhteellisen vakaa (1€ = 126 lekiä) ja inflaatio on vaihdellut 2-4 %. BKTL per capita oli 2580 USD v. 2005. Samalla tasolla ovat Ecuador, Jordania ja Peru. Mainittakoon vertailun vuoksi, että kahden tuoreimman EU-maan vastaavat luvut ovat jonkin verran korkeammalla: Bulgaria 3450 ja Romania 3830 USD. Vanhemmista EU-maista pienin BKTL per capita on Latvialla, 6760 USD.

Albanian virallinen työttömyys on 15 %. Virallisen köyhyysrajan, tulot alle 2 USD/päivä alittaa kuitenkin 12 %. Tässä valossa työttömyys vaikuttaa aliarvioidulta. Maatalous tuottaa kuitenkin vielä neljänneksen maan koko bruttotuotannosta, joten rakennemuutokseen on runsaasti tilaa. Väestö on myös varsin nuorta, 27 % on alle 15-vuotiaita, joten tulevaisuuden dynamiikalle on mahdollisuuksia. Kun tämä yhdistetään mainioihin turismin mahdollisuuksiin ja paraneviin liikenneyhteyksiin, tulevaisuus saattaa olla hyvinkin lupaava.