Kansainvälisen linjan Serbia-projekti 2003 |
|
| < Etusivulle | |
|
|
|
Serbian matka 31.3. - 16.4. |
|
|
Ma 31.3.
Lento Budapestiin klo 9, josta edelleen junalla Belgradiin klo 13.35. Junan kulku oli Unkarin puolella aika hidasta, useita pysähdyksiä asemilla. Sitten pysähdyttiin keskelle pustaa noin vain.
Odotettiin tunnin verran, ja vihdoin tuli juna vastaan. Paikalla oli kahdet raiteet, joten se oli jonkinlainen kohtaamispaikka. Seuraava pitkä pysäys rajalla, kun Serbian puolella piti saada viisumit, ja jokaisen passin ao. tiedot kirjoitettiin pitkälle listalle käsin. Meitä oli 14, muita matkustajia toinen mokoma. Klo 19 päästiin viimein eteenpäin Suboticasta, Serbian puolen rajakaupungista. Klo 20.15 piti olla Belgradissa. Oltiin klo 22.
Hotelli Royal on suhteelllisen askeettinen, parhaat päivänsä nähnyt joskus Titon aikana, mutta tällaiselle retkelle juuri oikeaa tasoa.
Ti 1.4. Aamulla soitin Miomir Despotovicille ja sovimme, että tulemme IIZ-DVV:n toimistolle klo 10. Siellä odotti se yllätys, jota olin jo odottanutkin, siis ei niinkään yllätys: MD ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin sen jälkeen, kun olin ilmottanut, että hänen varaamaansa (tai suunnittelemansa) hotelli oli mielestäni liian kallis ja kun olin varannut itse toisen hotellin. Ratkaisuksi neuvoteltiin, että IIZ-DVV:n yhteistyökumppani, aikuiskasvatuksen opiskelija Nadja Bulat kustutaan laatimaan korvaavaa ohjelmaa. Sovittiin että tapaan Nadjan klo 12 hotellilla. Vein opiskelijat Serbian kirkon patriarkaatin museoon ja Kalemegdanin puistoon.
Nadjan Bulatin kanssa laadittiin ohjelman runkoa loppuviikolle ja seuraavalle Nisin käynteineen ja MOST (silta) -järjestön aktivistien kanssa tapaamisineen. Tälle päivälle saatiin vielä yksi luento: Slobodan Markovic serbialaisuudesta. Luento pidettiin klo 17. Tohtori Markovic, Civic Education Projectin ohjelmakoordinaattori esitti tiiviisti Serbian historian keskeiset käännekohdat alkaen turkkilaisvaltauksen merkitsemästä keskiaikaisen Serbian valtion häviämisestä päätyen Milosevicin vallan vakiinnuttamiseen 1990-luvun alussa. Lopuksi hän määritteli serbialaisen identiteetin kulmakivet: (i) ortodoxinen uskonto ja sitä tukeva kirkko kansallisena instituutiona, (ii) Kosovo-myytti, Njegosh-suvun runoilija-piispat (1700- ja 1800-luvulla Montenegrossa) tämän erityisenä rakentajana, (iii) kansallisrunous ja (iv) kieli. Ke 2.4. Kiertoajelu Belgradissa:
NATOn keväällä 1999 pommittamat puolustusministeriön
ja armeijan rakennukset,
Dedinjen kaupunginosa, jossa mm. Tito-museo, korjausten takia suljettu, poliisien vartioima Milosevicin entinen virka-asunto, lukuisia lähetystöjä jne. St. Savan kirkko, jossa murhattu pääministeri Zoran Djindjic siunattiin. Kirkko vielä rakenteilla. Hautausmaa, jonne ZD on haudattu. Kukat vielä hautakummulla.
Juuri kun olimme siinä, tuli pari-kolmekymmenpäinen mustalaisdelegaatio osoittamaan kunnioitustaan. Nadja Bulatin arvelun mukaan he olivat Presevosta. Takaisin NATOn pommittaman tv-keskuksen kautta armeijan pommitusten äärelle, jonka lähellä on myös ZD:n murhapaikka, Serbian hallituksen rakennukset. Symboliikkaa murhapaikan valinnassa? Iltapäivällä NB soitti jatko-ohjelmasta. Kaksi luentoa torstaina klo 11 ja 13. Illalla uutisista nähtiin,
että Colin Powell on tänään ollut pikavierailulla
Belgradissa, lähinnä osoittamassa myötätuntoaa
Djindjicin leskelle ja tukea Serbian uuden hallituksen uudistuspyrkimyksille.
Sen verran päälle käännetystä puheesta sai
selvää, että CP sanoi ZD:n olleen hänen ystävänsä. To 3.4. Luennot IIZ-DVV:n toimiston läheisen Palace-hotellin kokoushuoneessa. Hotelli on se, johon MD oli ajatellut meidät majoittaa! Ylemmän ****:n hotelli, jossa opiskelijajoukkomme olisi olleet melkoisen outoa porukkaa. Kaksi hyvää luentoa, Slavisa Orlovic Serbian ja Montenegron poliittisesta tilanteesta Milosevicin aikana, Zoran Skopljak Serbian nykyisestä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä integroitumisesta muuhun Eurooppaan Orlovic, Belgradin yliopiston
politiikan tutkimuksen apulaisprofessori: Skopljak, Eurooppa-instituutin
tutkija:
Pe 4.4. Aamulla lähdettiin Zemuniin paikallisbussilla. Käytiin katsomassa Kiinan ex-suurlähetystöä, jota NATO pommitti keväällä 1999.
Talo on sisältä ilmeisesti ihan tuhoutunut, mutta rakenne on hyvin kestänyt, samoin seinien pinnan kivilaatat. Pihalla liehui edelleen Kiinan lippu. Zemunin keskusta, vanha pienenoloinen 1800-luvun kaupunki, joka on reunoiltaan kasvanut uudeksi esikaupunkimaiseksi alueeksi.
Vielä ennen I maailmansotaa tämä kuului Itävalta-Unkarille, joka ampui tykistöllä täältä Belgradiin. Soitin lähetystöön lähetystösihteeri Jyri Järviaholle ja sovin vastaanotosta pe 11.4. klo 10. Kävelykadulla yhdestä kioskista löytyi International Herald Tribune ja Financial Times, muitakin läntisiä lehtiä. La 5.4. Aamulla bussilla Novi Sadiin. Meidät otti hoitoonsa humanistisen-linjan Päivi Peltomaan tuttu Tanja Trbovic. Käytiin Petrovaradinin puolella, kaksoiskaupunki Tonavan vastarannalla, 1700-luvulta peräisin olevassa linnoituksessa
Euroopan toiseksi suurin ja koskaan valloittamaton, ihan hyvässä kunnossa, mahtava tunnelijärjestelmä puolustuksen runkona. Sitten kuljettiin NATOn pommittamien siltojen liepeiltä. Nähtiin natsien terrorin muistomerkki: tammikuussa 1942 juutalaisia ym. oli ajettu Tonavan jäihin siellä. Belgradissa päätettiin mennä hotellille taksilla. Ensimmäinen, VW Passat sanoi 250 din., toinen, Mersu 5, ei kelpaa. Otettiin vähän matkaa käveltyämme lennosta pikku-Jugo. Kuski löi mittarin pääle mukisematta, pohjat 25 din. Ajettiin perille ihan asiallisesti (paitsi että ovi ei ihan meinannut pysyä kiinni), loppusumma 78 din. Illalla ostin viikonvaihteen FT:n, jossa oli juttu Suomen hallitusneuvotteluista. Sen perusteella näyttäisi hallitus tehtävän Jäätteenmäen johdolla, pohjana Kepu, SDP ja RKP. Demareille olisi luvassa puhemies (tietysti tässä asetelmasa!), vv- ja ulkoministeri. Oli lehdessä juttu myös Serbian tilanteessa. Siinä ei mitään merkillistä. Siis ei kuitenkaan pelkkää Irakin sotaa koko lehti. Su 6.4. Junalla Budapestiin. Viereen, käytävän toiselle puolelle tuli 60-v. serbirouva, joka oli lukion englannin opettaja ja puhui hyvin kaunista kieltä. Oli miehensä, Jugoslavian rautateiden sähköinsinööri, kanssa matkustellut paljon junalla (I luokka) ympäri Eurooppaa aina Skotlantia myöten, ei kuitenkaan Suomessa. Rouvan isä oli ollut Unkarin armeija eversti, rouva siis Vojvodinasta. Rouva haukkui NATOn pommittajat ja poliitikot helvettiin (sanan mukaisesti), oli sitä mieltä, että Kosovo on Serbian sydän ja antoi ymmärtää, että albaanit ovat alempaa luokkaa. Milosevicista oli hyvä päästä eroon, mutta "ei se ollut meidän tavallisten ihmisten vastuulla". Tavalliset ihmiset eivät siis kanna kansalaisen poliittista vastuuta? Ei tullut kysyttyä, mitä puoluetta rouva oli 90-luvun vaaleissa äänestänyt, jos oli yleensä äänestänyt. Ma 7.4. Varasin hostel Marco Polosta huoneet paluumatkalle: koko dormitorio, 12 paikkaa kahden hengen soluissa, ja kahden hengen huone itselleni. Kolme yötä sunnuntaista alkaen. Juna Belgradiin. Juna ja vaunut ihan samat, jolla oltiin eilen tultu, ravintolavaunun miehistökin samaa. On siinäkin työ: aamulla Belgrdista Wieniin ja seuraavana päivänä takaisin. Junamatka meni vaihteeksi melkein aikataulun mukaan: Belgradiin tultiin klo 20.35, sataa lumiräntää!
Taksi asemalta: ensimmäinen sanoo "pet euro" (5 ), kieltäydyn ja sanon jotain mittarista, ei tepsi, astun ulos. Menen kadun yli, otan juuri kohdalle sattuneen vapaan Jugon. Kuski lyö heti pohjarahan, 25 din. ennen kuin kysyy mihin mennään. Lopputulos taas 80 din. Kävin illalla syömässä hotellin ravintolassa, kun ulos ei viitsinyt lähteä räntäsateeseen. Tunnelta oli kuin missä tahansa aidossa russki-ravintolassa: äijät juomassa kaljaa, ei kuitenkaan viinaa, meteli kova, musiikki haikean romanttista, naislaulaja menee lähelle ukkoja. Onko Serbia kuitenkin jotenkin Venäjää? Ti 8.4. Aamu alkaa räntäsateella. Historian professori Milan Ristovicin luento klo 10 yliopiston aikuiskasvatuksen laitoksella serbien "historian alusta" SHS-kuningaskuntaan 1918. Ajatus epäjatkuvuudesta Serbian historian sääntönä. Näki Bysantin vallan heikkenemisen ja turkkilaisvallan alun Serbian historian kultakautena. Modernin Serbian parasta kautta aika 1900-luvun alusta I maailmansotaan; Karadjordjevicin dynastia. Illalla mentiin tapaamaan MOST-järjestön edustajia. Järjestöllä on Peace Education -ohjelma, jota ne pitävät yliopisto-opintojen täydentävänä ohjelmana. Ohjelman johtajana Belgradin yliopiston sosiaalipsykologian professori Dragan Popadovic. Ke 9.4. Aamulla lähtö Nisiin. Luovutettiin huoneet yhdeksi yöksi, paitsi minun, jonne opiskelijat saivat kantaa rinkkansa. Bussia sai jostain syystä odottaa 50 minuuttia asemalla.
Nisissä katseltiin historiallisia nähtävyyksiä, joista minusta mielenkiintoisin oli Sele Kula, pääkallotorni, jonka tarkoitus on tietysti demonstroida turkkilaisten julmuutta. Niin kuin se olisi jotenkin ainutlaatuista juuri turkkilaisille. Illalla kävimme vielä kansalaisjärjestö Odbor za Gradjansku Initiativu'ssa (Committee for Civic Initiative). Toiminta on mielenkiintoista ja ilmeisen hyvin rahoitettuakin, Soros-säätiö, Olof Palme -säätiö. Illalla vielä oppaamme ja tulkkimme Milan Djordjevicin kanssa syömässä. Ainoa korvaus, mitä hänelle sain tarjottua. Milan on yläasteen serbian ja englannin opettaja. Hänen kanssaan olisi ollut mielenkiintoista keskustella pidempäänkin, mutta siitäkin vähästä ajasta, mikä päivällisellä oli, ison osan ryöstivät paikan pelimannit. To 10.4. Aamulla bussilla Kragujevaciin.
Rahastajatytön piti kirjoittaa meidän jokaisen bussilippu
erikseen käsin ennen kuin päästiin bussiin. Tutustuimme lähinnä Zastavan tehtaisiin, jossa onkin mielenkiintoinen museo ja asiansa hyvin osaava museonjohtaja. Muutama kiinnostava havainto ranskalaisten roolista täällä jo ennen Serbian lopullista kv. tunnustamista: Zastava on Ranskan hallituksen tuella ja osin rahalla perustettu. Täällä on ollut ranskalaisia asiantuntijoita panemassa tykkitehdasta pystyyn. Titon aikana tykkituotanto siirrettiin Travnikiin, Bosniaan, mutta kevytasetuotanto, siis paikalliset Kalashnikov-versiot ja ammustuotanto jatkuivat ja jatkuvat edelleen täällä. Kun NATOn pomituksia isäntämmekin kritisoivat sanomalla, ettei täällä mitään sota-aseita tuoteta niin kuinkahan? Kalashnikovilla useimmat ihmiset Kosovossakin tapettiin - puolin ja toisin. Tehtiin pieni kierros tehtaan valimossa, joka oli monelle varmaan ensimmäinen näkymä todelliseen raakaan työntekoon. Olisi työsuojelussa kehittämistä heilläkin. Pe 11.4. Suurlähetystö klo 11. Lähetystösihteeri Jari Järviaho piti alustuksen lähetystön toiminasta yleensä ja paikallisesta tilanteesta erityisesti. Keskustelu oli siinä määrin aktiivista, että kun hänen puolen päivän aikoihin piti lähteä seuraavaan tapaamiseen, sovittiin, että hän tulee illalla kaljalle hotellillemme. Klo 15 oli vanhan tuttavani Katarina Popovicin luento ja tapaaminen yliopistolla. Keskustelu jatkui aina yli 17:n, serbien myyteistä ja niiden vaikutuksesta politiikkaan. Katarina ei ollut ensimmäinen alustaja, joka kytki politiikan ja uskonnon Serbiassa voimakkaasti toisiinsa. NB: ei ottanut luentopalkkiota. Jyri Järviaho tuli hotellille sovitun mukaan klo 18, ja juttua jatkui liki iltakymmeneen. Opiskelijat kyselivät monenlaista asiaan liittyvää. La 12.4. Aamulla kävin ensin ikonimuseossa, joka oli korttelin toisella puolella. Se oli uskomattoman hyvä, vaikka työt olivatkin kaikki replikoita. Mutta jos (kun) tuollaista on KosMetissa oikeasti nähtävissä, ymmärtää hiukan paremmin, että serbit ovat kovasti aluetta puolustamassa omanaan. Siinä on jo jotain enemmän kuin Karjalassa. Ehkä paremmin voisi olla kyse Turusta ja Varsinais-Suomesta. Sitten kirjakauppaan, josta ostin yhden serbien myyttejä ja uskontoa analysoivan kirjan: Heavenly Serbia. From Myth to Genocide. Luinkin sitä heti katukahvilassa. Jutut olivat ihan samansuuntaisia kuin Katarinan eilen esittämät! Etnografisessa museo. Ihan tavallinen, mutta hyvin tehty ja pidetty. Hyvinkin 60 dinarin väärtti. Su 13.4. Paluumatka alkoi. Junamatka meni aikataulun mukaan, Marco Polossa kaikki oli kunnossa. Sain samalla varauksen minibussikyytiin lentokentälle keskiviikoksi. Halvempi kuin Ferihegyn minibussi: 1500 ft. vs. 2100 ft. Säästäähän siinä 7800 ft. eli yli 30 euroa. Ma 14.4. Budapest Synagoga ja museo. Synagogaan on "tavalliset ihmiset" päässeet vasta vuoden 1997 korjauksen jälkeen. Budan kaupunkimuseo kuninkaallisessa linnassa. Ajatus suur-Unkarista - elääkö? Kartat? Synagogan opas? Ti 15.4. Kävin kansallismuseossa katsomassa kartat eli Unkarin oman tulkinnan rajojensa historiallisesta muutoksesta. Ja todellakin: suur-Unkari siinä heijastuu. Kroaatit näkyvät kyllä kartassa, mutta aina osana Unkaria. Asia täytyy vertailla vielä kroaattien historian tulkintaan. Nyt ei enää ehdi Zagrebiin. Ke 16.4. Aamulla kävin taidemuseossa, talo komeampi kuin näyttely. Komea rakennus oli muuten kansallismuseokin. Kotimatka alkoi iltapäivällä. Aarni Tuominen |
|
|
|
|
| ^ Alkuun | |
|
20.5.2003
|
|
