Kansainvälisen linjan Serbia-projekti 2003
< Edellinen raportti	Seuraava >
Katsaus Belgradiin
Belgrad on yli kahden miljoonan asukkaan suurkaupunki, jossa yhdistyy sosialistinen Itä ja vanha länsimainen kulttuuri. Belgrad sijaitsee Tonavan ja Savan liittymäkohdassa. Se on yhdistynyt kahdesta kaupungista, jotka sijaitsevat joen eri puolilla, vanhasta Belgradista sekä Itävälta-Unkarin Zemunin kaupungista. Kaupungin arkkitehtuurissa näkyvät vaikutteet 500 vuoden ottomaanivallasta, vaikkakin suurin osa vanhoista rakennuksista on tuhoutunut toisessa maailmansodassa tai purettu kylmän sodan aikana. Kaupungille antaa oman leimansa suunnaton Kalemegdan linnoitus joka pitää nykyisin sisällään muun muassa museoita, puistoalueita, kahviloita ja yökerhoja. Paikkaa voi hyvällä syyllä pitää paikallisten olohuoneena, Belgradin vetovoimaa nostaa tunnelman aitous, siitä kertoo sekin, että kahdessa viikossa tapasimme vain yhden ulkomaalaisen lisäksemme. Myös paikallisten lämmin ja ennakkoluuloton suhtautuminen, sekä hyvä englanninkielen taito helpottavat sisäänpääsyä serbialaiseen elämänrytmiin. BELGRAD - ITÄ-EUROOPAN SYKKIVÄ HELMI Kaupungin yöelämä hakee vertaistaan tunnelmaltaan, sen lukuisat tyyliltään laidasta laitaan vaihtelevat klubit ja jokaisena yönä aamuun jatkuvat bileet tempaavat vastustamattomasti mukaansa kyynisimmänkin matkaajan. Belgrad tarjosi myös silmänruokaa kun kaupungin vastustamattomat kaunottaret alkoivat päästä irti peittävistä talviasuista. Hauskanpidon hinta sopii pienemmällekin budjetille, vaikkapa 10 eurolla vietät kostean ravintolaillan ja taksimatkan hotellille. Oman osansa kuumalle yöelämälle antavat lukuisat salakapakat, joissa meno jatkuu auringonnousun jälkeenkin. Yöllinen Belgrad on turvallinen paikka matkaajalle, kaduilla voi turvallisesti kävellä mihin kellon aikaan tahansa ja turisteihin kohdistuva rikollisuus puuttuu lähes kokonaan, johtuen turistien olemattomasta määrästä sekä vanhan poliisivaltion perinteestä, jossa rikoksista rankaistiin ankarasti. Erityisesti mieliimme jäivät Organja-soundsystem reggaebileet kaupungin ehkä kuuluisimmassa, kuumimmassa ja perinteikkäimmässä klubissa, Akademijassa, joka 1980-luvulla kuului Euroopan top ten yökerhoihin. BELGRAD POIKKEUSTILAN KOURISSA Serbiassa vallitsi poikkeustila pääministeri Zoran Djindjicin salamurhan takia, tämän johdosta varsinkin Belgrad pääkaupunkina oli tiukan valvonnan alla: kaupungin keskustaa sekä hallintorakennuksia vartioivat poliisit ja sotilaat rynnäkkökivääreineen. Parlamenttitalon edessä partioivat poliisit. Aluksi aseistetut, naamioituneet sotilaat hieman hätkähdyttivät, mutta muutamassa päivässä ei niihin enää huomiotaan kohdistanut. Pääministerin murhan, ja sen mukanaan tuoman poikkeustilan turvin poliisi oli pidättänyt arviolta 8000 henkeä. Yölliset pidätysiskut loistoautoihin olivat melko tavallista nähtävää. Poliisin näkyvä läsnäolo ei kuitenkaan haitannut meitä, sillä heidän kiinnostuksensa oli kohdistunut paikalliseen väestöön. Serbialaisille pääministerin murha näytti olleen kova kolaus, kun vielä viikkojen päästä tapahtuneesta kansalaiset järjestivät kulkueita hautapaikalle. Zoran Djindjicin haudalla kävi jatkuvasti ihmisiä osoittamassa kunnioitustaan. Kuvassa Etelä-Serbiasta saapunut romaniryhmä. Kulkueissa lapset kantoivat Djindjicin kuvia ja jopa yhteiskunnan vähäosaisemmat, kuten romanit näyttivät hieman siistiytyneen muistotilaisuuksiin. KULTTUURINEN ITÄ Kaupungin ravintolatarjonta oli vaihtelevaa. Varsinkin halvemman hintaluokan ravintoloissa törmäsi usein tylyyn, palveluhaluttomaan ja kielitaidottomaan tarjoiluhenkilökuntaan. Poikkeuksiakin toki oli. Ruokaa Belgradissa ei mielestämme voinut pitää erityisen herkullisena, ellei ollut valmis maksamaan ruoastaan hieman enemmän, mutta silti vähän suomalaiseen hintatasoon verrattuna. Keittiö oli sekoitus slaavilaista ja turkkilaista, mutta mukaan mahtui toki myös meille tuttuja vaihtoehtoja. Huomiota herätti länsimaiseen tupakkalainsäädäntöön tottuneelle tuhkakupit jopa hisseissä ja tavarataloissa. Kaduilla huristelivat pääasiassa vanhat itä- ja länsiautot, sekä uusimmat loistoautot uusrikkaiden ja järjestäytyneen rikollisuuden kulkuneuvoina. Taksit olivat niin halpoja että taustalla täytyy olla valtion subventio, paikallisilla taksoilla tuskin pystyi edes kustantamaan polttoainekuluja. Esa Laine ja Pauli Pakarinen
< Edellinen raportti	Seuraava >
20.5.2003