Anni Lahtinen:
Balkanin alue
on joka suhteessa vaikuttanut aina hyvin sekavalta. Balkan, Jugoslavia
ja etenkin Serbia ovat tulleet esille keskusteluissa ja julkisuudessa
yleensä hyvin negatiivisella tavalla, on sitten kyse ollut politiikasta,
ihmisoikeuksista tai yleisestä hyvinvoinnista. Balkanin tapahtumia
ja tilaa on ollut vaikea käsittää juuri yleisen sekavuuden
takia, mutta opiskeltua alueen historiaa alkaa asiat hahmottua aivan
uudella tavalla. Silti mielikuvat olivat vielä hieman sekavat
ennen matkaa, ei tiennyt miten asioiden laita oli siellä päässä.
Serbit on aina kuvattu "pahoina jätkinä", syypäinä
sotiin ja niiden kauheuksiin. Ennakkoluulot olivat siis melkoiset,
kun matkakohteena oli juuri Serbia. Olihan pääministerikin
juuri murhattu ja Belgradissa julistettu poikkeustila. Vasta oltua
itse paikan päällä, kun on nähnyt omin silmin
keskeiset paikat ja tavannut paikallisia ihmisiä, ymmärtää
että asioilla on toinenkin puoli. Belgrad, Novi Sad, Nis ja Kragujevac
olivat vaikuttavia kaupunkeja kukin omalla tavallaan. Paikalliset,
serbit, olivat mukavia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia
kertoen enemmän kuin mielellään omat näkemyksensä
ja käsityksensä alueen tapahtumista. Oli tärkeää
huomata itse kuinka monella tapaa Balkanin tapahtumia voi nähdä
ja käsitellä. Jokaisella on oma näkemyksensä,
oikeaa ei voi sanoa. Kun on itse opiskellut, kuullut ja nähnyt
oppii kriittisemmäksi ja pystyy itse muodostamaan omaa käsitystään
Balkanista. Joka tosin edelleen on melko vähäinen, mutta
kiinnostus, halu oppia ja ymmärtää enemmän on
kasvanut entisestään. Niin mielenkiintoinen Balkan on, että
varmasti alueelle vielä palaa...
Eveliina Hakulinen:
Käsitykset on siis kyllä muuttuneet. Ennen matkaa, erityisesti
ennen koko prosessin alkamista, oli kaikki tieto Jugoslaviasta ja
Serbiasta hämärän peitossa. Tiesin vaan että Milosevic
oli paha jätkä ja se vietiin Haagiin... eikä sitten
oikeastaan muuta. Kun projekti alkoi, alkoi kuva Jugoslaviasta hieman
hahmottua. Oppi Serbian taustasta, Titosta, sodista, poliittisesta
järjestelmästä ja kulttuurista, käsitystä
siitä, mitä siellä on joskus tapahtunut - ja mitä
nytkin tapahtuu.
Itse matka olikin sitten omalla tavallaan iloinen yllätys tai
"iloinen järkytys". Vaikka niistä kaikista 'normaaleista'
asioista oli lukenut, oli silti odottanut että miinat, pommitettu
maa ja mafian tekemät tuhot olisivat näkyneet jotenkin enemmän.
Siellä elettiinkin täysin normaalia elämää
- joka olisi ollut vielä normaalimpaa jos naamiosotilaat eivät
olisi partioineet kadulla; ja sekin oli vierasta jopa paikallisille.
Lähes kaikkialla sai kulkea rauhassa, missään ei oikeasti
tarvinnut pelätä.
Paikallisten kanssa jutellessa sai kuitenkin kuulla myös Serbian
'toisesta puolesta'; sodista ja pommeista, jotka kaikki muistavat,
paitsi pienimmät lapset. Milosevicin valta ja sen tuottamat ongelmat
olivat monesti esillä. Paikallisten sivistystaso oli korkealla
ja he olivat huomattavasti nationalistisempia kuin yleensä Suomalaiset.
Käsitys siis muuttui täysin, mutta lähinnä parempaan
suuntaan. Niin kuin paikalliset sanoivat, he ovat tavallaan liiankin
"mustamaalattu kansa".
Saara Honkanen:
Enää ei ainakaan ajattele niin pinnallisesti kuin esimerkiksi
vuosi sitten. Asiat ei mene niin yksinkertaisesti, että serbit
on tehnyt pahojaan, on kaikkiin pahoihin tekoihin syyllisiä ja
kaikki serbit on sotahaluisia. Kaikki kuitenkin elää normaalisti,
ja yrittävät elää niin normaalisti kuin mahdollista,
niin kuin mekin täällä. Käsitys paikasta ei oikeastaan
hirveästi muuttunut vielä projektin aikana, koska keskityttiin
kuitenkin aika paljon historian faktoihin, eikä ne ole mitään
liian hempeitä juttuja. Vielä silloinkin illalla, kun Belgradiin
saavuttiin oli sellainen olo, että joutuu melkein henkensä
puolesta pelkäämään koko matkan. Alamaailmasta
ja mafioista oli taidettu puhua vähän liikaa. Seuraavana
päivänä sitten, kun heräsi aurinkoiseen ja eläväiseen
Belgradiin vasta tajusi, että ei se joka päivästä
elämää ajatellen paljoakaan eroa muista kaupungeista.
Ja oikeastaan vielä ihmetykseksi ihmiset oli aivan hirveän
ystävällisiä ja auttavaisia. Ja halusivat kertoa kaiken
historiastakin minkä vaan muistivat tai tiesivät, kun olisi
voinut ajatella, että asiat haluttaisiin unohtaa ja vaieta menneistä.
Kukka Ranta:
Vuosi sitten en tiennyt Balkanin alueesta paljoakaan, sillä asiat
ovat tapahtuneet jo niin pitkän ajan kuluessa, että olen
ollut liian nuori jaksaakseni keskittyä sotaisan alueen uusiin
käänteisiin. Kun asioita ei ole alusta asti seurannut, on
niitä vaikea ymmärtää jälkeen päin.
Aikaisempi käsitykseni on liittynyt juuri sotaisuuteen, kurjuuteen,
köyhyyteen ja levottomuuksiin. Maiden rajat ovat vaihdelleet,
eikä niissäkään ole perässä pysynyt.
Monet ystäväni menevät edelleen sekaisin kysyessään
Jugoslavian, Slovenian, Bosnian tai Kosovon matkastani..!
Vuoden opiskelun ja matkahuipennuksen jälkeen, voin sanoa että
ymmärrän paremmin Jugoslavian historiaa ja nykytilannetta.
Asiat ovat kuitenkin sen verran monimutkaisia srbski maassa, että
edes paikalliset eivät tiedä todellisia puolia kotimaastaan.
Monet ystävälliset ihmiset tulivat useimmiten kysymään
heti meidät huomattuaan, että miksi me olimme matkustaneet
juuri Serbiaan, ja että minkä ihmeen takia opiskelemme Serbian
historiaa, kun he eivät itsekkään sitä ymmärrä!
Serbia on ihan tavallinen maa, joka on nyt hitaasti toipumassa lähemmäs
eurooppalaista vapautta...
Ville Sarell:
Ennen matkaa olin aika lukossa suomalaisen tasapaksun todellisuuden
kanssa. Alkoi mennä usko koko maailman menoon, ympäristön
vaihto oli juuri oikea lääke tähän apatiaan. Mielikuvat,
joita ihmisillä on (median ansiosta ikuinen kriisipesäke),
ovat varmasti hyvin erilaisia Balkanin alueen todellisuuteen verrattuna.
Kuvan saa parhaiten alueen asiantuntijoilta, eli paikallisilta ihmisiltä.
Varsinkin tapaamani nuoret olivat enemmän kuin luottavaisia tulevaan,
…ainakin pinnan alla se sykkii voimakkaana...
Noora Kytöharju:
Vuosi sitten tiesin Balkanin alueesta suunnilleen sen, mitä koulunhistoriassa
siitä on kerrottu. Eli siis tiesin, että alue on ollut kriisissä
jos toisessakin mukana ( mm. Kosovon kriisi ja Naton pommitukset )
Nyt tiedän paljon enemmän. Koko tämä projekti
on tuonut mukanaan paljon tietoa Serbiasta, niin historiasta kuin
nykytilanteestakin. On muodostunut jonkinlainen kuva siitä maasta,
eikä kaikki liity vain sotiin, joita siellä on käyty.
Serbiasta on muodostunut mielessä kokonaisempi... ennen se oli
vain joku maa jossain Balkanilla...
Helka Repo ja Immi Ilomäki:
Balkanin alueen valtiot muuttuivat erillisiksi, omaleimaisiksi, konkreettisiksi:
enää alue ei ole vain pläntti kartalla, yksi niistä
alueista, joiden valtiorajoja ei tarvitse osata, koska tilanne muuttuu
koko ajan. Myös poliittinen tilanne on selkiytynyt mielessä
(historiallinen tausta ja tämä päivä jatkumona).
Serbialaiset onkin vaan ihmisiä ja arki on arkea. Alue on turvallinen
ja mielenkiintoinen sekä "aito" matkakohde.
Kiitos
mielenkiinnosta :) Hvala!