Kansainvälisen linjan Albania ja Kosovo -projekti kevät 2006

< Alkuun

Serbian ja Montenegron EU-jäsenyys

 Jutta Jokinen

Raportissani keskityn Serbia ja Montenegron EU-jäsenyyden mahdollisuuksien pohtimiseen erilaisista näkökulmista, joihin tutustuin Työväen Akatemian Kansainvälisen linjan koko vuoden kestävän Balkan-opintopolun aikana sekä erityisesti näihin teemaopintoihin kuuluvalla Balkanin matkalla 27.3. - 12.4.2006, josta vietimme Belgradissa 27.3 – 1.4 välisen ajan. Raportissani kokoan kahden eri NGO: n edustajien sekä Suomen Belgradin suurlähettilään mielipiteet osaksi serbia- ja montenegrolaisten näkökulmaa jota täydennän vielä Belgradissa Anni Leppäsen kanssa tekemämme katugallupin tulosten analyysillä josta saan pienen suuntaa antavan otoksen kansan tämänhetkisestä EU-mielipiteestä.

Lopuksi vielä tarkennan Euroopan Unionin tämänhetkistä kantaa joka on kyseisen matkan jälkeen muuttunut radikaalisti Serbia ja Montenegron jätettyä täyttämättä jäsenyysneuvotteluja edellyttävän ehdon sotarikollistensa, erityisesti Ratko Mladicin toimittamisesta Haagin sotarikostuomioistuimeen maalle myönnettyyn uuteen määräaikaan mennessä. Montenegrossa järjestetään kansanäänestys 21.5 sen itsenäisyydestä ja tässä äänestyksessä vaaditaan 55% kyllä-ääniä itsenäisyyden puolesta sekä 50% osallistumisen äänestykseen, jotta itsenäisyys saadaan ajettua vaaleissa läpi. Kosovon itsenäisyyspyrkimykset ovat kansainvälisen yhteisön agendalla, mutta Kosovon autonomian asteeseen ei varmasti vielä vähään aikaan saada selvyyttä.

28.3.2006 FORUM FOR ETHNIC RELATIONS
Dusan Janjic otti meidät vastaan Etnisten suhteiden foorumissa Belgradissa heti Belgradiin saapumistamme seuraavana aamuna. Hän kertoi meille NGO:nsa historiasta ja saavutuksista. Foorumi on perustettu v. 1989 akateemikkojen sekä poliitikkojen toimesta ja sen päätehtävänä on etnisten konfliktien hallinta. Sodan aikana foorumi on kokenut muutoksen rauhanorganisaatioksi ja sillä on ollut toimintaa eripuolilla entistä Jugoslaviaa,
sekä mm. Italiassa. Tällä hetkellä toimintaa on vain Serbia ja Montenegrossa, mutta järjestön NGO- työ on loppumassa ja sen katto-organisaatio siirtyy New Yorkiin Columbian yliopistoon. Janjic kertoi meille mm. Serbian ajautumisesta etnonationalismiin kun Titon kauden jälkeen etsittiin jotain uutta korjaamaan mm. maan huono talous.

Kommunistipuolue ei tukenut sotaa, mutta Milosevic saavutti diktaattoriaseman ja ajoi maata sotiin käyttäen nationalismia hyväkseen. Janjic kertoi myös uskonnon ja kielten vaikutuksista Serbian vähemmistöjen asemaan sekä avoimien etnisten konfliktien syntyyn Milosevicin aikana. Hänen mukaansa ortodoksikirkolla on Serbiassa poliittinen rooli ja uskontoa pakotetaan hyväksymään jopa aseilla uhaten. Hän näkee myös Serbian kirkon perusaineena uuden kansallisvaltion rakentamisessa. Janjic näkee EU-kysymyksen identiteettikysymyksenä, se on myös resurssiongelma serbeille, joiden pääsy esim. Kosovon tarjoamiin resursseihin saattaa estyä kansainvälisen yhteisön toimesta (mm. boori, kaasu), jonka jälkeen Serbia olisi riippuvainen venäläisestä energiasta. EU-kysymys on myös maan sisäinen politiikkakysymys: tarvitseeko maan mennä osaksi EU:ta?

Hänen mukaansa Serbialla menee noin 20 vuotta kehittyä EU-standardien mukaiseksi valtioksi ja hän kokee rahoitusongelman vaikeaksi ennen liittymistä. Negatiivisia tekijöitä ovat lisäksi EU:n perustuslakikriisi, Ranskan integraatiopolitiikka sekä EU itsessään, joka ei hänen mielestään vaikuta kovin lupaavalta. Hän kokeekin NATO:n EU:ta houkuttelevampana vaihtoehtona turvallisuusnäkökulman kannalta, uuden sodan välttämiseksi. NATO:on on helpompi liittyä ja lisäksi se tarvitsee nopeasti lisää Lähi - Itään lähetettävissä olevia sotilaita. Lisäksi Serbiassa on myös tarvetta sotateollisuuden kontrolloinnille. Janjicin mukaan Balkan on EU:lle ja USA:lle keino kontrolloida toisiaan ja Venäjä puolestaan vastustaa NATO:n tuomista Balkanille.

EU-negatiivisuuden lisäksi minulle oli uutta Janjicin teoria kiinalaisista, jotka saapuivat Balkanille markkinatalouden merkkinä Milosevicin päästyä valtaan. Serbiassa on tällä hetkellä n. 100 000 kiinalaista ja he tuovat teknologiaa, tuotteita ja rahaa mukanaan. Kiinalaiset sijoittajat ovat kiinnostuneita etenkin Montenegrosta koska se on niin pieni ja siellä esiintyy vähemmän korruptiota. Hän näkee kuitenkin mahdollisuuden uuteen etniseen konfliktiin, sillä kiinalaisia ei ole niin paljoa Bosniassa eikä Kosovossa ja tämä saattaa hänen mukaansa olla merkki tulevasta konfliktista.

29.3.2006 IIZ – DVV: SERBIALAINEN IDENTITEETTI
Tohtori Katarina Popovic edustaa NGO:ta jolla on toimintaa yli 50 maassa, hän kertoi meille serbialaisesta identiteetistä. Aluksi vertailimme kahta täysin vastakohtaista Politika – lehdessä julkaistua Milosevicin kuolinilmoitusta. Niistä kuvastui hyvin Serbian kahtia- jakautuneisuus sekä kaksi täysin erilaista mielipidettä Milosevicin elämästä. Katarina kertoi maansa ongelmista koskien matkustusta ja viisumipakkoa, joka ulottuu melkeinpä kaikkialle ulkomaille matkustettaessa. Ainoastaan entisen Jugoslavian alueelle (pl. Slovenia) sekä Bulgariaan ja Romaniaan matkustaminen onnistuu serbialaisilta ilman viisumia. Kanadaan, Uuteen Seelantiin ja Australiaan matkustetaan eniten. Eurooppa puolestaan on täysin suljettu, ellei henkilöllä ole sukulaisia Euroopassa, joka mahdollistaa esim. työn hakemisen täältä. Serbia sulkeutuu entisestään, kun Bulgaria ja Romania liittyvät EU:iin mahdollisesti 2007 alussa. Silloin näihinkin uusiin EU-maihin tullaan vaatimaan viisumi. Shengen-viisumi ei riitä kaikkiin EU-maihin matkustettaessa ja erityisesti Englantiin matkustettaessa vaaditaan erityinen proseduuri ennen matkustusluvan myöntämistä. Ihmissalakuljetusta esiintyykin valitettavana ilmiönä viisuminhankkimisen hankaluuden seurauksena. Katarinan NGO keskittyy tällä hetkellä Serbian talouden kohentamiseen, kansainvälisyyteen ja matkustamisen helpottamiseen. Erityisesti nuorten matkustaminen on ensisijaisen tärkeällä sijalla

Katarinan mukaan Serbia ja Montenegrossa vallitsee skeptinen mielipide USA:sta, ja NATO-mielisiä on maassa vain vähän. NATO on hänen mukaansa tullut Eurooppaan Kosovon kautta. Eurooppalaisesta demokratiasta ainoana ratkaisuna vallitsee serbien keskuudessa myös skeptisyys. Katarina kertoi, että kirkko ja armeija ovat Mladicin ja
Karadzicin takana ja Kostunican politiikka on samanlaista kuin Milosevicinkin eli sotarikollisten kiinniottamiseen ei löydy tarpeeksi painostusta. Hän sanoi että jos vaalit olisivat nyt, niin Radikaalipuolue voittaisi sillä demokraattipuolue on hajallaan. Tätä näkökulmaa tukevat myös viimeisimmät gallupit Serbia ja Montenegron kansan mielipiteistä tulevia vaaleja kohtaan: Radikaalipuolueen kannatus on suurinta, 37%.

Serbia ja Montenegron keväällä 2003 murhattu entinen pääministeri Zoran Djindjic oli Katarinan mielestä ainoa mahdollinen henkilö ja juuri oikeanlainen persoona Serbian johtoon, mutta valitettavasti Eurooppa ei tukenut Djindjiciä tarpeeksi vaikka hän oli yhteistyöhaluinen EU:n ja Haagin kanssa. Hänen mukaansa Serbian tämänhetkinen presidentti oli myös osallisena Djindjicin murhassa. Tällä hetkellä maassa ei ole puoluetta eikä henkilöä, joka ajaisi Serbia ja Montenegron EU:hun menoa. Esimerkiksi Bulgaria ja Romania ovat vakuuttaneet tekevänsä parhaansa EU:hun päästäkseen. Serbialaiset ovat kuitenkin kansallisesti ylpeitä eivätkä välttämättä halua ottaa neuvoja sekä ulkoapäin tuotuja uudistuksia helposti vastaan.

Lopuksi vielä Katarinan opetus kansainväliseen politiikkaan: hän kritisoi kansainvälistä yhteisöä joka langetti aikanaan Milosevicin vastaiset sanktiot Serbialle, mutta jotka todellisuudessa vahingoittivat vain maan köyhimpiä eivätkä Milosevicia itseään. Ihmiset eivät ymmärtäneet Milosevicin osuutta omaan kärsimykseensä ja lisäksi eristyksissä olleet ihmiset olivat helposti manipuloitavissa mm. median avulla.

31.3.2006 SERBIAN JA MONTENEGRON SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ
Suurlähetystössä meidät vastaanotti Suurlähettiläs Anna-Maija Korpi avustajansa kanssa. He kertoivat meille erityisesti Montenegron tilanteesta sekä Serbia ja Montenegron taloudesta ja maan tämänhetkisestä tilanteesta kattavasti, suomalaisesta perspektiivistä. Maan taloudessa ja politiikassa vallitsee vielä useita epäkohtia, mutta suurlähetystössä toivottiin mm. suomalaisia investointeja alueelle. Jotain suomalaisten asenteesta Balkania kohtaan kertonee sekin, että Belgradissa ei ole käynyt kahteen vuoteen suomalaisia tiedotusvälineiden edustajia, muita kuin Helsingin Sanomien edustaja Milosevicin hautajaisissa. Kosovossa puolestaan on käynyt n.40 suomalaista toimittajaa.

Montenegron tilannetta kuvattiin jälkeenjääneemmäksi kuin Serbian, sillä Montenegron pääministeri Djukanovic ei omaa minkäänlaista kokemusta demokraattisesta hallinnosta, hän on totalitaristisen ajattelun tulos ja toteuttaja. Hän sai kuitenkin koko Lännen tuen asetuttuaan Milosevicia vastaan, eikä hänen hallintoonsa puututtu. Montenegron hallinnon kielenkäyttö Serbian hallinnosta on kuulemma ala-arvoisen törkeää. Montenegrolaisilla on kuitenkin oma verkostonsa Serbiassa sekä vähemmistöasemastaan johtuvia etuja ja vääristymä johtajien määrässä verrattuna serbialaisiin. Montenegron itsenäisyydestä äänestetään 21.5.2006. Kosovon status selvinnee YK:n Turvallisuusneuvoston päätöksellä v. 2006 loppuun mennessä, serbiyhteisön asema Kosovossa selviää silloin. Suomen suurlähetystöllä oli positiivisempi näkemys viisumitilanteesta sekä yliopistojen vaihto-ohjelmien lisääntymisestä kun Katarina Popovicilla. Kuitenkaan yli 70% serbinuorista ei ole käynyt Serbian ulkopuolella, ja esim. CIMO- ohjelmiin pääsemiseksi maalta vaaditaan EU-kandidaatin status.

Serbian ulkoasiainhallinto on heikossa tilassa Suomessa, jossa Serbiaa edustaa montenegrolainen suurlähettiläs, samoin Tanskassa. Suurlähettilään mukaan nämä montenegrolaiset suurlähettiläät hoitavat vain Montenegron asioita eivät Serbian. Suomen suurlähettiläs arvioi, että Serbian EU-jäsenyyteen menee vielä n. 20 vuotta, mutta vapaamuotoisemmin ehkäpä 12 vuotta. Ranskan ja Saksan vastustus voi kuitenkin muuttaa asian. Ranskan sisäpoliittinen tilanne ja Saksan talous ratkaisevat hänen mielestään asian. Noin 70 % serbialaisista on hänen mukaansa EU-myönteisiä NATO- myönteisyyden ollessa yli 50 %.

31.3.2006 KATUGALLUP BELGRADISSA SERBIALAISTEN EU-MIELIPITEESTÄ
Haastattelimme Belgradissa eri puolilla kaupunkia 24 ihmistä joka olivat iältään 19 - 51 vuotta, vastaajista 15 oli miehiä ja 9 naisia, kysymykset koskivat Serbia ja Montenegron EU-jäsenyyttä, Montenegron itsenäisyyspyrkimyksiä sekä Kosovon statusta. Tulkkina toimi serbialainen Vana Jevtic, sillä halusimme mahdollisimman kansanläheisen mielipiteen ja siksi oli tärkeää, että pystyimme haastattelemaan myös englanninkielen taidotonta väestöä.

EU-jäsenyyttä kannatti enemmistö eli 75 % vastanneista, vastustajia oli 12,5 %, loput eivät tienneet kantaansa tai eivät olleet kiinnostuneita. EU-jäsenyydestä ei välttämättä osattu heti sanoa mitä mieltä siitä oltiin, ja monet vastasivat periaatteessa kyllä mutta, että asia ei ole ihan selvä, vaan että heidän lopullinen kantansa riippuu niistä ehdoista, joita kansainvälinen yhteisö Serbian jäsenyydelle asettaa. Vastanneista 50 % kannatti Montenegron itsenäisyyttä, mutta keskusteluissa paikallisten nuorten kanssa selvisi, että asiasta tosiaan ollaan ristiriitaista mieltä, koska monilla montenegrolaisilla asuu puolet tai osa sukulaisista Serbian puolella. Vastaajista 25 % vastusti Montenegron itsenäistymistä ja loput eivät tienneet tai heitä ei asia kiinnostanut. Kosovon itsenäistymistä sen sijaan vastustettiin 66,7 % voimalla ja vain 12,5 % kannatti alueen itsenäistymistä.

EUROOPAN UNIONIN KANTA SERBIA JA MONTENEGRON JÄSENYYTEEN
Euroopan Komissio vahvisti tänään 15.5.2006, että se pysyy 3.5.2006 tekemässään päätöksessä peruuttaa SAA–neuvottelut Serbian ja Montenegron osalta, sillä maa ei pystynyt täyttämään 11.5 aloitettaviksi suunniteltujen neuvottelujen edellyttämiä ehtoja. Toisin sanoen Belgradin hallinto ei toimittanut Ratko Mladicia määräaikaan mennessä Haagiin entisen Jugoslavian sotatuomioistuimeen. Tämä on erittäin valitettavaa serbialaisten kansalaisten kannalta, sillä SAA–sopimus toisi heille tärkeitä etuja mm. kaupan laajenemista sekä investointien kasvua. SAA–sopimus on myös ensimmäinen askel kohti EU–jäsenyyttä.

< Alkuun

20.5.2006