OPAS PERHEVÄKIVALTAA KOHTAAVILLE
Tämä tietomateriaali on osa Työväen Akatemian koordinoimaa "Openness is strenght, equal rights to the future" projektia, joka järjestettiin osana Euroopan Unionin perheväkivallan vastaista kampanjaa 1.9.-99 -28.12.2000. Projektin partnereina toimivat Ensi- ja turvakotien liitto ja saksalainen kansanopisto HVHS Springe.
fax +49 5041 2692
Sisällys
1. Lukijalle
2. Perheväkivallan muodot
3. Perheväkivallan yleisyys ja psyykkisiä vaikutuksia
4. Lapset ja perheväkivalta
5. Selitysmalleja miesten väkivaltaiselle käyttäytymiselle
6. Väkivaltaan liittyvä lainsäädäntö
6.1. Uudistettu rikoslaki
6.2. Lähestymiskielto
6.3. Seksuaalirikoslaki
6.4. Lastensuojelulaki
7. Mistä apua ?
1. LUKIJALLE
Tämä opas kertoo perheväkivallasta, sen eri muodoista, yleisyydestä ja vaikutuksista. Lasten osallisuutta perheväkivaltatilanteissa ei useinkaan huomata. Tässä oppaassa tarkastellaan myös lapsia ja perheväkivaltaa. Väkivaltaan liittyvä lainsäädäntö ja apua tarjoavat paikat esitellään oppaassa.
Perheväkivalta on osa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka vaihtelee sanallisesta uhkailusta vakaviin pahoinpitelyihin, äärimmäisen väkivaltaisiin raiskauksiin, tappoihin ja murhiin. Ilmiöön on suhtauduttu yhteiskunnassamme ristiriitaisesti. Valtarakenteet, sukupuolisuus ja väkivalta ovat kulttuurissamme kytkeytyneet toisiinsa tavalla, joka on mahdollistanut laajamittaisen piilossa olevan väkivallan.
Väkivalta ei ole ainoastaan naisiin kohdistuva ilmiö. Miesten välinen väkivalta on yhteiskunnissa hyvin yleistä ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa näkyvämmin läsnä monella tavalla: valtakuntien välisissä ja valtioiden sisäisissä konflikteissa, julkisilla paikoilla, kuten kaduilla, kapakoissa ja urheiluareenoilla. Myös perheissä ja lähisuhteissa miehet ja pojat voivat olla väkivallan kohteena. Perheessä ja lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan kohteena on kuitenkin noin 90 prosentissa tapauksista nainen. Raiskausten ja muun seksuaalisen väkivallan kohteena on useimmiten nainen.
2. PERHEVÄKIVALLAN MUODOT
Perheväkivallalla on monia eri muotoja, joista fyysinen väkivalta on eräänlainen jäävuoren huippu. Seuraavassa lista erilaisista väkivallan muodoista. Huomattava on, että eri muodot esiintyvät usein yhdessä.
Fyysinen väkivalta
-lyöminen, potkiminen, töniminen, repiminen, kuristaminen.
Henkinen väkivalta
-nimittely, nöyryyttäminen, kiristäminen, uhkailu, pelottelu, itsetunnon murentaminen.
Seksuaalinen väkivalta
-raiskaus, seksuaalinen ahdistelu, pakottaminen nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin.
Taloudellinen hyväksikäyttö ja riisto
-pakottaminen taloudelliseen riippuvuuteen, toisen oman rahan käytön kontrolli, toisen rahojen tai omaisuuden luvaton käyttö
Hoidon tai avun laiminlyönti
-lääkityksen, ruokailun, tarpeellisten palveluiden laiminlyöntiä hoitosuhteessa
Eristäminen
-sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen, vankina pitäminen, työnteon estäminen
Uskonnollinen väkivalta
-uskonnollisilla säännöillä pelottelua tai painostamista tai uskonnon harjoittamisen kieltämistä
Sanomalehtien otsikoihin päätyvät perheväkivallan raaimmat muodot. Suomessa kuolee vuosittain noin 30 naista perheväkivallan seurauksena. Useat tutkimukset osoittavat, että kun mies tappaa vaimonsa, kysymyksessä on stressin viimeinen näytös. Tyypillisesti vaimo on jatkuvasti kyseenalaistanut miehensä vallan, horjuttanut hänen itsetuntoaan tai kieltäytynyt noudattamasta hänen käskyjään ja toivomuksiaan. Tappaminen on viimeinen yritys sarjassa muuttaa vaimon käyttäytymistä, ikään kuin "omistaa" hänet tai saada hänet "myöntymään." Kun mies tappaa vaimonsa, teon viesti on: "Tee niin kuin minä käsken." Myös naiset tappavat miehiä mutta tällöin viesti on: "En kestä tätä enää."
3. PERHEVÄKIVALLAN YLEISYYS JA PSYYKKISET VAIKUTUKET
Suomessa on vastikään selvitetty naisten miesten taholta kohtaamaa väkivaltaa. Tutkimuksessa selvisi, että 40 % naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joskus elämässään 15 vuotta täytettyään.
52 % naisista on joutunut sukupuolisen ahdistelun tai häirinnän kohteeksi joskus elämässään 15 vuotta täytettyään, 20 % viimeisen vuoden aikana. 29 % naisista on kokenut jo alle 15-vuotiaana väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista. Nykyisen puolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallallan uhkailun kohteeksi on joutunut 22 % parisuhteessa olevista naisista, 9 % viimeisen vuoden aikana. Kaikkiaan vuoden aikana koki 112 000 naista parisuhdeväkivaltaa, josta 90 000 oli fyysistä väkivaltaa. Entisen miehen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut 50 % avio- tai avoliitossa olleista naisista.
Väkivallalla on aina psyykkisiä vaikutuksia: vihaa, pelkoa, häpeää, masennusta, syyllisyyttä, itsetunnon laskua. Väkivaltainen mies pyrkii lisäksi usein eri tavoin kontrolloimaan tai alistamaan puolisoaan.
Monesti kysytään miksi nainen ei jätä väkivaltaista parisuhdetta. Väkivaltaistakin suhdetta voivat pitää koossa monet tekijät, joista yleisimpiä ovat seuraavat:
4. LAPSET JA PERHEVÄKIVALTA
Kaikkiaan vuoden aikana 112 000 naista koki parisuhdeväkivaltaa, joista 90 000 fyysistä väkivaltaa. Näissä parisuhteissa 40 %:ssa lapsi tai lapset olivat joutuneet jollakin tavalla todistamaan väkivaltaa. He ovat joko nähneet tai kuulleet väkivaltaa tai joutuneet itse sen kohteeksi. Voidaan arvioida, että väkivallasta osallisia lapsia voi olla enemmänkin.
Väkivalta vaikuttaa lapsen elämään joka tapauksessa, vaikka he eivät sitä itse ole suoranaisesti nähneet tai kuulleet. Lapset voivat vaistota vanhempien kireät välit tai lapset voivat joutua vanhempien välisen henkisen väkivallan välikappaleiksi. Uhkailemalla lasten hyvinvointia mies voi kiristää naisen tekemään tahtonsa mukaisesti. Hän voi esimerkiksi uhata herättää lapset keskellä yötä tai mitätöidä äitiä lasten kuullen.
Väkivallan näkeminen kotona lisää riskiä joutua itse uhriksi. Väkivalta periytyy sukupolvelta toiselle. Niistä miehistä, joiden isä oli ollut väkivaltainen puolisoaan kohtaan, 40 % oli ollut joskus väkivaltainen omaa puolisoaan kohtaan.
On esitetty väitteitä, että perheväkivalta ei vaikuttaisi lapsiin, mikäli he eivät esimerkiksi ole paikalla tai ymmärrä, mistä on kysymys. Tutkimukset puhuvat kuitenkin toista kieltä. Lapset ovat suuressa määrin osallisia myös perheväkivallassa. Seuraavassa aihetta käsitellään viiden väittämän kautta.
Lapset eivät ole nähneet eivätkä kuulleet mitään
Vanhemmat kertovat usein, että heillä riidellään vain silloin, kun lapset ovat nukkumassa, ulkona leikkimässä, mummolassa hoidossa tai vähintään toisessa huoneessa. Lapset eivät siis ole nähneet eivätkä kuulleet vanhempien tappeluita eivätkä tiedä niistä mitään. Aiheesta tehtyjen tutkimusten ja käytännön kokemusten perusteella tilanne näyttää kuitenkin hieman toisenlaiselta. Kanadalaisen selvityksen mukaan jopa 80 % väkivaltaisissa perheissä elävistä lapsista on joutunut kotonaan väkivaltatilanteen silminnäkijäksi.
"Ei se koskaan lapsiin koskenu"
Tutkimusten mukaan perheväkivallan eri muodot esiintyvät usein yhdessä Mikäli perheessä on aikuisten välistä väkivaltaa, riski myös lasten pahoinpitelyyn on selvästi suurempi kuin ei-väkivaltaisissa perheissä. Laajan yhdysvaltalaisen selvityksen mukaan noin puolet puolisoaan pahoinpitelevistä miehistä pahoinpiteli myös lapsiaan. Vastaavasti vajaa neljäsosa pahoinpidellyistä naisista käytti fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan.
Lapset eivät ymmärrä, mistä on kysymys
Lapset eivät välttämättä tiedollisella tasolla ymmärrä, mistä kaikesta aikuisten riidoissa on kysymys. Tunnetasolla he kuitenkin ymmärtävät, että jotakin pahaa tapahtuu. He ymmärtävät, että sekä äidillä että isällä on paha olla. Lapset tunnistavat, että kyse on toisen vahingoittamisesta. Lapset ymmärtävät myös sen, että joskus riidellään heistä: siitä kenen luona he asuvat tai kuka heitä osaa parhaiten kasvattaa. Vanhempien välisissä riidoissa lapsia voidaan käyttää myös väkivallan välineenä. "Jos otat eron, pidän huolen, ettet ikinä näe lapsia".
Vauvatutkimuksissa on todettu, että jo pienet vauvat reagoivat uhkaavaan ja pelottavaan ilmapiiriin. Se, että lapsille on vaikeaa käsitellä väkivaltakokemuksia, tekee heistä haavoittuvampia. He tulkitsevat tilanteita oman kokemuksensa varassa ja saattavat tehdä vääriä johtopäätöksiä. Näistä tavallisimpia on se, että lapset ajattelevat riitojen olevan heidän syytään.
Lapset unohtavat niin nopeasti
Aikuisten fantasia unohtamisesta asettuu erikoiseen valoon, kun ajatellaan kirjallisuutta, joka on täynnä lapsuuden muistojen kuvausta tai ihmisten eläviä ja voimakkaita lapsuuden muistikuvia. Väkivallan todistajina olleet lapset muistavat usein yksityiskohtia riidoista. He saattavat tarkasti kuvata havaintojaan riitojen syntymisestä ja siitä, mitkä asiat saavat heidät varuilleen.
Pienet lapset eivät pysty erottelemaan yksittäisiä riitoja toisistaan eivätkä ehkä osaa antaa johdonmukaista kuvausta siitä, mitä tapahtui. He voivat kuitenkin leikeissä toistaa jotakin tappelun kohtaa tai riidan aikana huudettua lausetta. Aivan pienet lapset muistavat ilman sanoja tunteillaan ja kehollaan. Kuten sanotaan: iholla on pitkä muisti.
Traumaattiset muistot eivät unohdu aikuisuudessakaan, vaikka ne saattavat olla tietoisen muistamisen tavoittamattomissa. Muistot voivat tallentua myös pirstaleisina tunteina, havaintoina tai fyysisinä tuntemuksina. Silloin "muistaminen" voi merkitä esimerkiksi sitä, että ei kestä lainkaan huutoa ja kovia ääniä tai välttää läheisiä ihmissuhteita, koska niihin tuntuu liittyvän jotakin epämääräisen ahdistavaa. Tällöin alkuperäisten kokemusten tavoittaminen muistamalla voi vaatia paljon psyykkistä työtä turvallisessa ympäristössä.
Lapset ovat joustavia, kyllä he selviytyvät
On totta, että suurin osa lapsuudessa väkivaltaisessa ympäristössä kasvaneista lapsista selviytyy aikuisuuteen ilman vakavia ongelmia. Parhaiten selviytyvät sellaiset lapset, joilla on itsessään ja ympäristössään kehitystä suojaavia tekijöitä. Lapsi, jonka kielelliset valmiudet ovat hyvät, voi selvittää asioita itselleen ja muille kielen avulla. Sosiaalisesti lahjakas lapsi löytää aikuisia, jotka voivat tukea ja auttaa.
Toinen mahdollinen suojaavien tekijöiden lähde on lapsen ympäristö. Yksikin turvallinen aikuissuhde voi olla lapsen pelastus. Tällainen aikuinen voi olla joku lapsen isovanhemmista, kummi, naapuri tai vaikkapa urheiluseuran valmentaja. Tärkeintä on se, että lapsi voi luottaa häneen ja kokee saavansa myönteistä ja kannustavaa huomiota. Tietenkin myös omat vanhemmat voivat suojella lasta, mikäli heidän kykynsä toimia vanhempana ei ole täysin vammautunut väkivaltaisen konfliktin takia.
On kuitenkin suuri joukko lapsia, joilla näitä suojaavia tekijöitä on hyvin vähän. Heillä saattaa olla vaikeuksia kehityksessään niin, että omat voimavarat ovat niukat. Perheissä, joissa ongelmat ovat kasaantuneet, myös sosiaalinen verkko voi olla harva. Juuri nämä lapset tarvitsevat eniten apua tilanteissa, joissa he ovat joutuneet väkivallan todistajiksi.
5. SELITYSMALLEJA MIESTEN VÄKIVALTAISELLE KÄYTTÄYTYMISELLE
Perhe- ja parisuhdeväkivalta on siis paljon yleisempää kuin on oletettu. Koska sen kohteena ovat pääasiassa naiset, on kehitetty selitysmalleja nimenomaan miesten väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Sosiaalisen oppimisen mallin mukaan väkivalta ongelmanratkaisumenetelmänä opitaan havainnoimalla muiden, usein tekijälle tärkeiden ihmisten, käyttäytymistä. Havainnoimisoppimista saattaa tapahtua erityisesti, jos väkivallan tekijän nähdään hyötyvän käyttäytymisestään. Vastaavasti voisimme ajatella, että väkivallan uhri oppii hyväksymään häneen kohdistuvan väkivallan. Puhutaan väkivallan sukupolvisyklistä eli sukupolvelta toiselle periytyvästä väkivaltaisen käyttäytymisen mallista, joka opitaan lapsena perhepiirissä. Kun perheen perusarvoihin kuuluvat yleensä rakkaus ja huolenpito, voi niihin liittyä myös väkivaltaisen käyttäytymisen tai sillä uhkailun tietyissä tilanteissa salliva normi. Väkivaltaisen käyttäytymisen malli voidaan oppia muualtakin kuin kodista.
Sukupuolirooliteorian mukaan miehet ja naiset oppivat tietyt maskuliinisen ja feminiinisen käyttäytymisen mallit sosialisaation kautta. Kovuus, voima ja kontrolli ovat maskuliinisia piirteitä, joita mies vahvistaa väkivaltaisella käyttäytymisellä, kuten seksuaalisella väkivallalla. Sukupuolirooliteoria etenee sosiaalisen oppimisen teoriaa askeleen edemmäs tuomalla näyttämölle sukupuolten erilaiset roolit. Sen taustalla on poikien ja tyttöjen erilainen sosiaalistamisprosessi: sukupuolistereotypiat.
Tilannekohtaiset teoriat katsovat väkivallan olevan seurausta perheenjäsenten kesken syntyvästä konfliktista tai stressistä, jonka mies ratkaisee väkivallalla. Yksi tilannekohtaisten teorioiden esiin nostama tekijä on alkoholi tai muut päihteet. Monien miesten tiedetään muuttuvan aggressiivisiksi juotuaan runsaasti alkoholia. Silti ei voida liian yksioikoisesti syyllistää alkoholia, sillä suuri osa miehistä ei tule väkivaltaisiksi nautittuaan alkoholia ja täysin raittiitkin miehet tekevät pahoinpitelyjä.
On todettu, että myös uhriksi joutuneiden naisten on havaittu sallivan ja ymmärtävän helpommin väkivaltaa mieheltä, joka on alkoholin vaikutuksen alainen. Kulttuurinen normisto saattaa tukea sekä naisen alistamista että juopottelua maskuliinisena normina. Tilannekohtaisia stressiä aiheuttavia tekijöitä on muitakin kuin alkoholi. Näitä ovat esimerkiksi työttömyys, rahan puute, erilaiset perheessä tapahtuvat muutokset.
Kehityspsykologinen teoria tai evoluutioteoria käsittelee prosesseja, joiden välityksellä jotkut inhimilliset piirteet ihmisen käyttäytymisessä tulevat vallitseviksi eräänlaisen luonnollisen valinnan seurauksena. Mies esimerkiksi säilyttää "lajin" väkivaltaisella käyttäytymisellä, sillä mies joutuu taistelemaan saadakseen oikeuden naisen lisääntymiskykyyn. Monien väkivallantekojen taustalta löytyy miehen mustasukkaisuus, joka voidaan tulkita peloksi perheen hajoamisesta.
Elämäntyyli- tai rutiiniaktiviteettiteoria ottaa huomioon rikoksen tekijän ja uhrin välisen käyttäytymisen. Se pyrkii analysoimaan ihmisten työhön, vapaa-aikaan ja huvitteluun käyttämän ajan perusteella uhriksi joutumisen yleisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Teoria on syntynyt empiiristen havaintojen pohjalta ja epäilemättä tässäkin kyselyssä voidaan löytää aineksia erilaisiin elämäntyyleihin ja perustaustamuuttujien siviilisäädyn, iän, työssäkäynnin ja tulotason välityksellä. Lisäksi lomakkeella on tiedusteltu erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, jotka saattavat liittyä etenkin tuntemattoman tekemälle väkivallalle alttiiksi joutumiseen, vaikkakin rutiiniaktiviteettiteorian pääsovellutusalue on ollut omaisuusrikollisuudessa.
Resurssiteoria päättelee, että perinteisten normien mukaan miehellä on yhteiskunnassa korkeampi status ja valta kuin naisella. Esimerkiksi mies "vastaa" perheen toimeentulosta ja tästä syystä miehelle kuuluu myös perheessä enemmän valtaa, jopa väkivaltaan perustuvaa käskyvaltaa, jolla nainen pidetään järjestyksessä.
Sosiaalisen kontrollin teoria olettaa ihmisten käyttäytyvän sosiaalisesti epäsoveliaasti, ellei sitä estämässä ole tehokasta kontrollijärjestelmää ja että inhimillistä käyttäytymistä ohjaavat palkkiot sekä rangaistusten välttäminen. Perheeseen sovellettuna mies käyttää väkivaltaa koska väkivallasta saatava etu on suurempi kuin siitä aiheutuvat kustannukset sekä (etenkään lievällä) parisuhdeväkivallalla ole ulkoista kontrollia.
Feministiset teoriat sisältävät piirteitä aikaisemmin mainituista teorioista lisäten niihin maskuliinisen vallan historiallisen ja rakenteellisen kehityksen näkökulman, jota pitävät yllä lainsäädäntö ja yhteiskunnalliset käytännöt. Niiden tarkoituksena on miesten etuoikeuksien ja määräysvallan ylläpitäminen.
6. VÄKIVALTAAN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ
6.1. Uudistettu rikoslaki
Väkivalta on aina rikos ja viime vuosina oli rikoslakia uudistettu. Perheväkivalta ei enää ole vain perheen sisäinen asia, vaan pahoinpitely yksityisellä paikalla tuli virallisen syytteen alaiseksi 1.9.1995.
Uudistetun rikoslain (578/1995) seurauksena poistettiin rikosten jakaminen yksityisellä ja julkisella paikalla tapahtuviin rikoksiin. Tämän seurauksena myös kotona tapahtuvan pahoinpitelyt tulivat virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Laki jakaa pahoinpitelyt kolmeen ryhmään: lievä pahoinpitely, pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely.
Näistä lievä pahoinpitely on asianomistajarikos ja muut virallisen syytteen alaisia rikoksia. Asianomistajarikos tarkoittaa sitä, että uhrin on vaadittava tekijälle rangaistusta rikoksesta. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa, pahoinpitelyissä ja törkeissä pahoinpitelyissä, poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on suoritettava esitutkinta sille tehdyn pahoinpitelyilmoituksen perusteella.
Pahoinpitely voidaan katsoa lieväksi silloin, kun lyömisestä ei jää fyysisiä vammoja. Pahoinpitelyn astetta ei kuitenkaan arvioida pelkkien vammojen perusteella, vaan siihen vaikuttaa lisäksi rikoksen tekotapa ja sen aiheuttama henkinen kärsimys. Alle 15-vuotiaaseen kohdistunut pahoinpitely on kuitenkin aina virallisen syytteen alainen rikos.
Ennen rikoslain uudistusta kotona tapahtuneissa pahoinpitelyissä syyttäjä ei voinut ilman uhrin suostumusta nostaa syytettä. Tämä epäkohta haluttiin poistaa rikoslain uudistuksessa, sillä silloin uhri oli alttiina väkivallan tekijän painostukselle luopua syytteestä. Rikoslain uudistuksen henki oli, että myös kotona tapahtuvat pahoinpitelyt ovat rikoksia, joihin yhteiskunnan on voitava puuttua. Lain tarkoitus oli myös, että kotona tapahtuviin väkivaltarikoksiin suhtaudutaan samalla vakavuudella ja niihin sovelletaan samoja rikosoikeudellisia seuraamuksia kuin muihinkin väkivaltarikoksiin. Suomessa pahoinpitely on kuitenkin edelleen yleisin syyttämättä jätetty rikos.
Poliisin tietoon tulee entistä enemmän parisuhdeväkivaltaa. Viidessä vuodessa tapausten määrä on selvityksen perusteella kaksinkertaistunut. Tämä kertoo siitä, että uusi laki toimii prosessin alkuvaiheessa juuri niin kuin pitäisi: kotihälytykselle menneet poliisit tekevät rikosilmoituksen.
Juuri pidemmälle lain vaikutukset eivät viimeaikaisten selvitysten mukaan ulotu. Poliisi päättää lopettaa tutkinnan joka toisessa perheväkivaltatapauksessa, aivan kuten vielä viisi vuotta sitten. Valtaosassa syynä tutkinnan lopettamiseen on se, että uhri ei vaadi rangaistusta.
Jos uhri ei vaadi rangaistusta, poliisi saa nykyisen lain mukaan lopettaa tutkinnan vain lievissä pahoinpitelyissä. Pahoinpitely tulkitaan nykyisin lieväksi selvästi useammin kuin vielä viisi vuotta sitten. Jopa uhrin tajuttomuuteen tai luiden katkeamiseen johtaneita pahoinpitelyjä saatetaan tulkita lieviksi. Tämä koskee erityisesti parisuhdetta. Poliisi - kuten myös syyttäjä - tulkitsee usein parisuhteessa tapahtuneen pahoinpitelyn lievemmäksi kuin vastaavan tapauksen muualla.
Syyttäjälle edenneistä parisuhdejutuista vajaa puolet päätyy nykyisin oikeuskäsittelyyn. Muista pahoinpitelyistä syyttäjä vie oikeuteen kaksi kolmesta. Parisuhdejutuissa yleisin syy syyttämättä jättämiseen on uhrin "vakaasta tahdosta" tekemä pyyntö, ettei asiaa viedä oikeuteen. Noin 40 prosenttia parisuhdetta koskevista syyttämättäjättämispäätöksistä oli tehty tällä perusteella, kun muista jutuista vastaava prosentti oli vain viisi.
6.2 Lähestymiskielto
Lähestymiskieltoja on laajuudeltaan kahdenlaisia: perusmuotoinen ja laajennettu lähestymiskielto. Perusmuotoisessa kiellossa kielletään yhteydenotot suojattavaan henkilöön. Laajennetussa kiellossa kielletään yhteydenottojen lisäksi oleskelu jollakin erikseen määrätyllä alueella.
Lähestymiskieltoa haetaan joko poliisilta tai suoraan käräjäoikeudelta, joko suullisesti tai kirjallisesti. Pyynnön voi esittää vapaamuotoisesti, tosin sekä poliisilla että käräjäoikeuksilla on valmiita lomakkeita lähestymiskiellon hakemiseksi. Hakijan tulee hakemuksessaan kertoa:
Hakemuksessa tulee myös mainita, haetaanko perusmuotoista vai laajennettua lähestymiskieltoa. Lisäksi jo hakemukseen tulisi liittää ne kirjalliset todisteet, joita hakijalla omasta takaa on.
Lähestymiskieltohakemukset käsitellään aina kiireellisinä. Hakemuksen jättämisen jälkeen käräjäoikeus antaa asian tiedoksi lähestymiskieltoon vaaditulle, pyytää tältä vastinetta, sekä määrää usein tehtäväksi asiassa poliisitutkinnan. Poliisitutkinnan valmistumisen jälkeen käräjäoikeus kutsuu asiainosaiset oikeuden istuntoon asian käsittelyä ja päättämistä varten. Ennen asian käsittelyä käräjäoikeus voi tarvittaessa myös kehottaa hakijaa täydentämään hakemustaan.
Jo hakuvaiheessa voidaan pyytää, että lähestymiskielto määrätään ensin väliaikaisena. Tämä soveltuu erityisesti äkillisiin tilanteisiin, joissa suojan tarve on kiireellinen, eikä oikeuskäsittelyä ja esimerkiksi vastapuolen kuulemista voida odottaa. Väliaikaisen lähestymiskiellon voi määrätä joko poliisi, käräjäoikeus tai kihlakunnansyyttäjä. Tämä kielto on voimassa siihen asti, kunnes asia käsitellään perusteellisen tiedoksianto- ja kuulemismenettelyn jälkeen käräjäoikeudessa. Vaikka väliaikainen kielto olisi jo määrätty, on hakijan oltava myös varsinaisessa oikeuskäsittelyssä läsnä ja pyydettävä siellä uudelleen varsinaisen lähestymiskiellon määräämistä. Muussa tapauksessa asia raukeaa eikä lähestymiskieltoa voida määrätä.
Lähestymiskielto voidaan määrätä ainoastaan eri taloudessa asuvien henkilöiden välille. Jos uhkaajana on nimenomaan samassa taloudessa asuva aviopuoliso, voi uhattu henkilö vaatia tuomioistuimelta yhteiselämän lopettamismääräystä avioliittolain 24 §:n nojalla. Menettely ei edellytä, että puolisoilla olisi avioerohakemus vireillä. Tuomioistuin päättää tällöin mm. siitä, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Toinen puolisoista voidaan tällöin velvoittaa häädön uhalla muuttamaan pois. Vasta tämän jälkeen, kun erilleen asumisesta on sovittu, voidaan lähestymiskieltoa hakea.
6.3. Seksuaalirikoslaki
Uudistettu seksuaalirikoslaki (563/1998) tuli voimaan 1.1.1999. Sen myötä seksuaalirikokset jaettiin kolmeen ryhmään: pakottaminen sukupuoliyhteyteen, raiskaus ja törkeä raiskaus. Näistä sukupuoliyhteyteen pakottaminen on pääsääntöisesti asianomistajarikos, jossa uhrin on tehtävä rikosilmoitus ja vaadittava epäillylle rangaistusta. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia.
Raiskaus avioliitossa on kriminalisoitu vuonna 1994. Avioliitossa tapahtuneita raiskauksia käsitellään samalla tavalla kuin muitakin seksuaalirikoksia. Lainuudistus tarkoittaa, että myös avioliitossa naisella on seksuaalinen itsemääräämisoikeus eikä avioliittosuhde anna miehelle suurempia oikeuksia naisen seksuaalisuuteen kuin muutkaan suhteet.
Vuosittain oikeuskäsittelyyn tulee vain muutamia törkeitä tapauksia. Seksuaalirikokset ovat paljolti piilorikollisuutta. On arvioitu, että Suomessa tapahtuu noin 6 000 - 10 000 raiskausta vuodessa. Rikosilmoituksia tehdään noin 350 vuodessa, mutta vain noin 50 johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin. Seksuaalirikoksen kohteeksi joutuminen on uhrille erittäin traumaattista ja nöyryyttävää. Nämä rikokset merkitsevät karkeaa puuttumista toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä loukkaavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Seksuaalirikokset aiheuttavat uhrille mahdollisten fyysisten vammojen lisäksi vakavia ja pitkäaikaisia mielenterveydellisiä ongelmia, joista toipuakseen uhri tarvitsee usein ammattiauttajan apua. Uhrin vaikeuksia lisää se, että seksuaalirikokset koetaan edelleen pitkälti tabuina. Niistä puhuminen ja uhrin trauman ymmärtäminen on vaikeaa usein myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattityöntekijöille.
6.4. Lastensuojelulaki
Lastensuojelulaissa on säädetty ilmoitusvelvollisuudesta, jotta lapsiin kohdistuvat laiminlyönnit, vaarat ja heitteillejätöt voitaisiin havaita mahdollisimman varhain. Ilmoitus tehdään kunnan lastensuojeluviranomaisille. Velvollisuus on kaikilla virkaa tai julkista tointa hoitavilla työntekijöillä, jotka joutuvat kosketuksiin lastensuojelullisten ñ siis myös perheväkivaltaan liittyvien ñ ongelmien kanssa. Ilmoitus tulee lain mukaan tehdä viipymättä. Lisäksi on huomattava, että jokaisella on oikeus ñ tai suorastaan kansalaisvelvollisuus ñ tehdä ilmoitus lasten laiminlyönneistä tai pahoinpitelystä.
7. MISTÄ APUA
Perheväkivalta on yleisempää kuin on kuviteltu. Kyse on rikoksesta, jonka ilmoittamiskynnys on korkealla. Väkivallan kohteena arvioidaan olevan jopa 90 000 naista vuosittain. On myös arvioitu, että 80 %:ssa väkivaltatilanteista ovat lapset jollain lailla osallisia. On tärkeää, että perheväkivallasta puhutaan - tabu murretaan. Myös apua on saatavilla. Seuraavassa on lueteltu apupaikkoja, joihin voivat hakeutua niin uhrit, lapset kuin väkivallantekijätkin:
Valtakunnalliset puhelinpalvelut:
Yleinen hätänumero 112
Poliisin hätänumero 10022
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen
kriisipuhelin 0800-97899 ma-to 14-17 sekä pe, la, su, pyhäisin ja niiden aattoina 17-24
juristipäivystys 0800--97895 ma-to 14-17
Unioni naisasialiitto Suomessa ry.: oikeusneuvonta (09) 649 382 ke 17-19
Rikosuhripäivystyksen
auttava puhelin 0600-16166 ma 13-21 ja ti-pe 17-21
juristineuvonta 0600-16117, ti-to 17-19
Suomen mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin 0203-445566 ti-la 15-06, su-ma 15-21
Myös paikkakuntien kriisikeskukset, terveyskeskukset, sosiaalitoimistot, seurakuntien perheasiainkeskukset, perheneuvolat ja mielenterveystoimistot tarjoavat apua perheväkivaltatilanteisiin.
Turvakodit päivystävät ympäri vuorokauden.
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenjärjestöjen turvakotien yhteystiedot:
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/3jasenet/jasenet.html
Monilla kunnilla on omia turvakoteja., joiden yhteystiedot löytää parhaiten alueen puhelinluettelosta.
Apua väkivallantekijöille:
Ensi- ja turvakotien liiton Jussi-työ:
Jussi-toiminta on tukea miehiltä miehille perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi.
Turvakotien Jussi-työntekijöiltä saa:
Palvelu on asiakkaalle maksutonta.
Jussi-toimipisteet:
Helsinki: Panu Varjonen (09) - 2788 223
Lahti: Jukka Ihalainen (03) - 8833 171
Turku: Matti Pennanen (02) - 5134 123 ja 0400-967714
Vantaa: Timo Rytkönen (09) - 2788 280
Oulu: Eero Keinänen 040 - 567 0529
Lyömätön linja:
toimintaa ylläpitää Miessakit ry.
Helsinki (09) - 7002 8870
Tampere (03) - 3141 8514
Joensuu (050) 524 7518
Mikkeli (015) 177 109
Savonlinna (015) 514 277
Lyömätön linja: Annakatu 16 b 28, 00120 Hki, puh. (09) - 7002 8870. lyomaton.linja@miessakit.fi
Apua lapsille:
Maassamme on kattava perheneuvolaverkosto, josta löytyy apua lasten vaikeuksiin.
Lisäksi Ensi- ja turvakotien liiton "Lapsen aika" -projekti auttaa väkivaltaa kokeneita lapsia. Projektin tavoitteena on kehittää perheväkivallan todistajina ja kohteina olleiden lasten kanssa tehtävää työtä.
Lisätietoja: projektipäällikkö Mikko Oranen, puh. (09) - 561 5524 ja Ensi ja turvakotien liitto, puh. (09) - 4542 440.