| Bosnia ja Herzegovinan tulevaisuus |
|
Bosnia ja Herzegovinan itsenäistyminen entisestä Jugoslaviasta käynnisti vuosina 1992-1995 käydyn Bosnian sisällissodan, jossa nationalistiset pyrkimykset sekä kansalliset eri¬mieli-syydet kärjistyivät kolmen eri kansallisuuden bosniakkien (muslimit), kroaattien (katolilaiset) sekä serbien (ortodoksit) välillä. Sisällissodan tuhoavat vaikutukset näkyvät vielä tämän päivän Bosniassa, mutta samalla myös uudelleenrakennustyöt ovat hiljalleen edistymässä kohti toivot-tavaa yhteiskunnallista kehitystä sekä eheyttä. Sisällissodan päätökseen saanut Daytonin rauhansopimus solmittiin vuonna 1995. Sen tuloksena Bosnia jaettiin kahteen itsehallinnolliseen alueeseen: bosniakki-enemmistöiseen Bosnia¬-Hertsegovinan federaatioon, joka sai itselleen 51% koko Bosnian alueesta sekä serbi-enemmistöiseen Serbitasavaltaan, joka puolestaan hallitsee 49% maa-alueesta. Daytonin rauhan-sopimuksen ja entiteettijaon myötä Bosnia-Hertsegovina on erittäin kahtia jakaantunut. Se sai osakseen monimutkaisen ja jakaantuneen perustuslain, hallintorakenteen, oikeusjärjestelmän, poliisivoimat sekä koulutussysteemin, jotka korostavat kolmen eri kansallisuuden erillisyyttä saman maan sisällä. Bosnia ei ole siirtynyt vielä täysin itsenäiseen, omaan hallintoonsa, vaan kansainvälisellä yhteisöllä on roolinsa esim. demokratiaprosessissa, koulutuksessa, ihmisoikeuksien turvaa¬misessa sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämisessä. Hallintohierarkian korkeimmalla pallilla toimii kansainvälisen yhteisön ns. korkea edustaja (engl. High Representative), joka YK:n mandaatilla käyttää laajaa toimivaltaa Bosniassa. Kansainvälisten joukkojen, kuten EUFOR- turvalli¬suus-joukkojen määrää on hiljalleen vähennetty sekä erinäiset organisaatiot ovat vetäytyneet. Myös korkean edustajan oli tarkoitus poistua maasta 30.6.2007 mennessä, mutta sisäisistä poliittisista syistä, kuten kansallisuusmielisyyden nousun sekä yhteisymmärryksen puutteen vuoksi, toimivaltaa päätettiin vielä jatkaa ainakin kesään 2008 asti. Etninen erottelu kansallisuuksien välillä näkyy politiikassa erimielisyyksinä, joiden vuoksi uudistusten sekä päätösten läpivieminen on ollut vaikeaa ja hidasta ja siksi vaatinut EU:n ja koko kansainvälisen yhteisön painostusta, jotta kehitystä saataisiin aikaiseksi. Kansainväliseltä taholta löytyykin pohdintaa ja vaatimuksia, mihin suuntaan Bosnian tulisi kulkea. Bosnialla on tavoite liittyä Euroopan Unioniin, joka näkyy myös selvästi isoimpien poliittisten puolueiden kuten SDA:n (Party of democratic action) , SBIH:n (Party for Bosnia and Herzegovina), SNSD:n (Party of Independent Social Democrats) SDP:n (Social Democratic Party of Bosnia and Herzegovina) sekä SDS:n (Serbian Democratic Party) ohjelmissa. Kuitenkin integroituminen EU:hun vaatii ensisijaisesti perustuslakiuudistuksen sekä poliisivoimien yhdentymisen. Myös sotarikostuomioista on huolehdittava. Kansallisen erottelun sekä etujen tavoittelun vaikutus näkyy puoluetoiminnassa ja äänestystuloksissa. Äänet jakautuvat vaaleissa useimmiten etnisiä ryhmiä mukaillen ja poliittisissa päätöksissä on vaikea saavuttaa yhteisymmärrystä. Bosniakkien, kroaattien sekä serbien välinen erottelu ulottuu siis laajasti politiikan kentälle, jolloin selvittelijäksi nousevat ulkopuoliset. Yksi päätavoitteista on ollut yhteisen verojärjestelmän kehittäminen. Uusi yhteinen arvonlisäverolaki otettiin käyttöön vuoden 2006 alussa. Vaikeuksia on ilmennyt entiteettien poliisivoimien yhdentämisessä. Alku on ollut hidasta, mutta 29.10.2007 saatiin aikaan sopimus yhdentymisestä EU:n kriteerien mukaisesti (The Mostar Declaration). Näin tammikuussa 2006 käynnistetyt neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA) kirjoittamisesta saadaan luultavasti päätökseen ja sopimus kirjoitettaisiin tänä vuonna. SAA-sopimus on olennainen askel kohti Euroopan Unionia. Bosnia on osa Eurooppaa ja sen lähinaapurit pyrkivät EU-maiksi, joten EU-jäsenyys on ehdottomasti ratkaiseva Bosnialle. Uudistukset perustuslaissa, poliisivoimissa, hallintorakenteessa sekä oikeusjärjestelmässä johtaisi Bosnian keskitetympään hallintoon ja valtaan ja tätä kautta myös lähemmäksi EU:ta. Serbitasavallassa kuitenkin vastustetaan keskushallinnon roolin vahvistamista, sillä sen koettaisiin uhkaavan serbien asemaa ja johtavan muslimien ylivaltaan. Siksi serbit haluavat nyt säilyttää mahdollisimman laajan itsehallinnon, mikä on omiaan hidastamaan yhteisen identiteetin syntymistä. Vaikka etninen erottelu ja jako eivät selkeästi ilmenisikään arkitilanteissa tavallisten ihmisten keskuudessa, heijastuvat ne vielä kuitenkin poliittisiin intresseihin. Bosniassa kamppaillaan monien yhteiskunnallisten ongelmakysymysten kuten työttömyyden, talouskasvun heikkouden, ihmisoikeuksien loukkausten, köyhyyden, koulutuksen jakaantuneisuuden sekä pakolais-/paluumuuttajakysymysten parissa, jotka koskettavat tavallisia bosnialaisia ihmisiä. Merkityksellistä on, että suuri osa valtion resursseista menee kalliin ja tehottoman hallintojärjestelmän ylläpitoon, vaikka valtion rahoja tarvittaisiin monessa muussa kohteessa. Sisällissodan aikana kehitys pysähtyi, eikä ole ihme, että yhä edelleen vanhemman sukupolven keskuudessa ilmenee ns. Tito-nostalgiaa, muistelua paremmista Jugoslavian ajoista, sillä sodan jälkeinen kehitys on ollut vaikeaa. Erinäiset uudistukset sekä kehityssuunnat vaativat ihmisiltä kansallisten etujen ajamisen jättämistä vähemmälle sekä pyrkimystä kaikkia osapuolia hyödyntävään kunnioitukseen ja yhteisymmärrykseen, jonka myötä ongelmakysymykset ratkaistaisiin hiljalleen. Bosnia ja Hertsegovinan jakaantuminen näkyy myös maan lukuisissa erilaisissa koulu-järjestelmissä, mikä on yksi merkittävimmistä paluumuuton estäjistä. Kielelliset erot ryhmien välillä ovat pieniä kaikkien puhuessa käytännössä serbokroatiaa ja murretasoiset erot ovat usein jopa suurempia ryhmien sisällä kuin niiden välillä. Silti koulujen opetuskieli on poliittisesti erittäin latautunut kysymys. Opetuskielen lisäksi eri koulujen historian kirjat ovat värittyneitä sen mukaan, kenen lapset niitä lukevat. Lapset ja nuoret ovat tärkeässä roolissa Bosnian tulevaisuuden sekä bosnialaisen identiteetin rakentamisessa. Näin koulutusjärjestelmä nousee ratkaisevaksi tekijäksi, jotta lasten ja nuorten kasvu sekä kehitys tapahtuisivat suvaitsevaisuuden, kunnioituksen ja yhteisymmärryksen merkeissä. Muutosprosessi on alkanut, sillä esim. koulutusohjelmien ja koulukirjojen yhdenmukaistamiseen on ryhdytty, esimerkkinä UWC-koulut. Bosnia ja Hertsegovinan tulevaisuuden kannalta ensisijaisen tärkeää olisi yhteisen bosnia-laisen identiteetin löytyminen, jossa kunnioitettaisiin kaikkien osapuolten uskontoa, kulttuuria sekä etnistä taustaa. Tämä edesauttaisi tavoitteiden, kuten eheän Bosnian ja EU-integraation saavuttamisen sekä kaikin tavoin kestävän yhteiskunnallisen kehityksen. Helena Hautala ja Laura Moilanen |
