| Bosnian ja Serbian taloudelliset mahdollisuudet |
|
Jugoslavian lopullinen hajoaminen vuonna 1991 eristi osavaltiot kansainvälisistä markkinoista ja aiheutti taloudellisen laskusuhdanteen. Hajoamisen jälkeisten sotien seurauksena Balkanin alueen maiden infrastruktuurit romahtivat. Tilanteen luoma epävarmuus näkyy vielä nykyäänkin jokapäiväisessä elämässä, mikä heikentää uskoa tulevaisuuteen. Tämä on ongelmallista muun muassa talouden kannalta, sillä se vähentää kansalaisten kulutusintoa. 1990-luvun konfliktit ovat aiheuttaneet huonoa imagoa maille, eikä niitä koeta välttämättä turistien parissa houkuttelevina kohteina. Serbian talouskehitys Toisin kuin Bosnian, Serbian talous on alkanut elpyä vasta 2000-luvulla melkein vuosikymmenen eristäytyneisyyden jälkeen. Ongelmia maan taloudelle aiheuttaa mm. 1990-luvulla tapahtunut aivovuoto eli koulutetun väestön maasta muutto, jonka seurauksista kärsitään vieläkin. Hyvät edellytykset talouskasvulle on kuitenkin olemassa, jos esim. teollisuuden kapasiteetti saadaan käyttöön. Serbiassa onkin 2000-luvun alussa tehty suhteellisen paljon taloudellisia uudistuksia muun muassa tulonsiirroissa. Serbian talouskasvu on tällä vuosikymmennellä 5-10 prosentin luokkaa, tällä tasolla sen odotetaan pysyvänkin vuosikymmenen loppuun asti. Positiivisia odotuksia maan talouskasvulle luovat mm. julkisten investointien sekä yksityisen kulutuksen kasvu. Myös integroituminen Euroopan unioniin parantaa maan taloudellisia näkymiä. Toisaalta niihin vaikuttavat suuresti myös toukokuussa järjestettävien vaalien lopputulos. Serbiassa vaihtotase vaikuttaa suuresti Bkt:hen, joka oli vuonna 2007 melkein 17 % alijäämäinen. Viennin voidaan kuitenkin olettaa kasvavan yritysten kilpailukyvyn parantuessa yksityistämisen ja uudistamisen myötä. Kuluttajahintojen nousu on laskenut viime vuosina, ja on enää vain 6 %. Esimerkiksi vuonna 2001 kuluttajahinnat nousivat keskimäärin jopa 90 %. Bosnian talouskehitys 1990-luvun sotien jälkeen Bosnia-Hertsegovinan talous lähti nousuun suhteellisen nopeasti etenkin ulkomaisten avustusten ansiosta. Kansainvälisen rahoituksen turvin on pystytty mm. uudelleenrakentamaan infrastruktuuria. Myös esim. pankkisektorin yksityistäminen ja kaupan vapauttaminen ovat parantaneet maan taloudellista tilaa. Toisaalta maa on vasta viime aikoina alkanut olla valmis vastuuseen ja hallinnon ottamiseen omiin käsiin. Eräs Bosnian talouden tilaa vaikeuttavista asioista onkin tähän liittyen hallinnon monimutkaisuus ja byrokratia, joiden takia esimerkiksi uudistusten toteuttaminen on vaikeaa. Monimutkainen hallintomuoto rasittaa valtion budjettia lohkaisemalla siitä jopa 60%. Vaikka maan talous onkin ottanut suuria askeleita lähtötasoon verrattuna, on se edelleen yksi Euroopan köyhimmistä alueista. Bosnia ei ole myöskään vielä päässyt BKT:n osalta sotaa edeltävälle tasolle. Bruttokansantuotteeseen lovea tekee myös vaihtotaseen negatiivisuus, mikä johtuu tuonnin kasvusta vientiä kohden. Tuonnin määrää Bosniassa nostaa mm. elintason parantuminen. Inflaatio Bosniassa on ollut jo suhteellisen kauan hallinnassa, noin 3 % luokkaa. Lähivuosina inflaation kuitenkin ennustetaan lähtevän nousuun elinkustannusten kasvun myötä. Työvoima Serbiassa vallitsee suuri työttömyysongelma. Työttömyysaste on tällä hetkellä noin 18,8%. Korkeaan työttömyyteen ovat vaikuttaneet viime vuosikymmenen eristys kansainvälisestä yhteisöstä, länsimaiden asettamat talouspakotteet sekä osatekijäna siirtyminen markkinatalouteen. Sodat ja Naton vuoden 1999 pommitukset katkaisivat koulunkäynnin. Niinpä nykyään melkein puolella Serbian aikuisväestöstä on ainoastaan peruskoulutus eikä minkäänlaista ammatillista koulutusta. Hallituksen olisi löydettävä keinot aikuiskoulutuksen kehittämiseksi, jotta talouden kehitystä saataisiin kiihdytettyä. Palkkataso Serbiassa on alhainen. Keskimääräinen nettopalkka on vain 34 471 RSD (438€), mikä johtaa siihen, että västöllä on keskimääräisesti alhainen ostovoima. Työttömyystilanne ei kuitenkaan ole niin paha, kuin miltä näyttää, sillä varjotalouden osuus on niin suuri. Virallisten arvioiden mukaan sen osuus on 30%, mutta epävirallisten arvioiden mukaan jopa 70%. Myös Bosniassa työttömyys ja varjotalous ovat merkittäviä ongelmia. Työllisyyttä kuitenkin edistää muun muassa suurimittaiset tieverkostojen kunnostus- ja rakennushankkeet. Teollisuustuotannolle pontta puolestaan antaa yritysten into investointeihin. Bosniassa palkkataso on myös hyvin alhainen. Keskimääräinen kuukausipalkka nettona on 625 BAM (320€). Ulkomaiset investoinnit ja ulkomaankauppa Vierailimme Suomen suurlähetystössä Belgradissa, jossa meidät vastaanotti Suomen suurlähettiläs Kari Veijalainen. Veijalaisen mukaan Jugoslavian aikaiset talousrakenteet ovat Serbiassa vielä jäljellä, mutta talouden modernisoituminen ja yksityistäminen on viemässä sitä läntiseen suuntaan. Veijalaisen mukaan Serbia ei vielä houkuttele suuria investointivirtoja, vaikka se olisi potentiaalinen investointikohde. Jos ovet EU:hun aukeavat lähiaikoina, vaikuttaisi se positiivisesti Serbian ulkomaanvientiin ja avaisi mahdollisuudet myös noin 500 miljoonan eurooppalaisen sisämarkkinoihin, vaikka EU on poistanut jo lähes kaikki tuontitullit Balkanin maista tulevilta tuotteilta. Serbia tarjoaa ulkomaalaisille sijoittajille paljon mahdollisuuksia kasvavana transitiotaloutena. Ulkomaisille sijoituspäätöksille tukea antavat maan hyvän maantieteellisen sijainnin ohella Venäjän kanssa solmittu vapaakauppasopimus ja alueellinen CEFTA-vapaakauppasopimus. Serbialla on myös käytännössä lähes vapaa vienti EU:hun, alhainen yritysvero sekä suhteellisen osaava ja edullinen työvoima. Intressejä investointeihin lisää myös EU-integraation eteenpäin vetämä lainsäädännön uudistuminen ja mittavat jälleenrakennusprojektit. Niin kuin PhD Katarina Popovickin sanoi, jos Serbia pääsisi käyntiin, se voisi olla alueen johtava talousmaa. Lisäksi Serbian potentiaalia lisää se, että sen uudistusprosessi on vielä pahasti vaiheessa. Investointipäätökseen negatiivisesti saattaa vaikuttaa jo edellä mainitut raskas byrokratia, ulkomaankaupan epätasapaino, harmaa talous ja väestön alhainen ostovoima. Lisäksi investointihalukkuutta vähentää alueen usein epävakaaksi koettu poliittinen tilanne, etenkin tällä hetkellä Kosovo–problematiikka sekä tiedon puute ja korkea korruptioaste. Myös epävakainen talouskasvu ja inflaatiopaineet, puutteet lainsäädännön implementoinnissa ja säätämisessä vaikuttavat negatiivisesti investointihalukkuuteen. Tarve ulkomaiseen pääomaan Serbialla on suuri, jotta se saisi modernisoitua teollisuuslaitosten vanhentunutta teknologiaa ja tuotettua kilpailukykyisiä vientituotteita. Esimerkiksi maataloudessa vanha ja liian vähäinen kalusto aiheuttaa tappiota kun suuri osa viljelyalasta jää viljelemättä. Edistystä investointien suhteen kuitenkin tapahtuu. Vuonna 2005 Serbia onnistui saamaan ulkomaisia investointeja 1,5 miljardia, joka oli ennätys. Vuonna 2006 tulos oli vielä parempi, ja ulkomaisia sijoituksia kertyi 4,4 miljardin arvosta. Suuri osa investointien arvosta on kertynyt pankkien ja telekommunikaatioalan yritysten myynnistä. Nykyisin Serbian hallitus onkin tiedostanut ulkomaisten investointien tärkeyden talouden kehityksen kannalta. Se on yrittänyt poistaa esteitä ulkomaisilta investoinneilta muun muassa yrittämällä selkeyttää maanomistuslainsäädäntöä, joka sallisi maan omistuksen myös ulkomaisille sijoittajille. Suomen näkyvyys Serbiassa on Kari Veijalaisen mukaan hyvin pientä. Serbiassa on noin 30 suomalaisyritystä, mutta Veijalaisen mukaan mahdollisuuksia riittäisi ja kannattaisi hyödyntää enemmänkin. Esimerkiksi norjalainen teleoperaattoriyhtiö Telenorr on löytänyt menestyksekkäät markkinat Serbiasta. Serbian tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Saksa, Italia ja Venäjä. EU:n osuus Serbian viennissä vuonna 2007 oli 53,7% ja tuonnissa 49,6%. Taloudelliset suhteet entisen Jugoslavian alueelle syntyneiden valtioiden kanssa ovat edistyneet huomattavasti. Bosnian ja Hertsegovinan ulkomaankauppa on tuontipainotteista, mutta viennin kasvu on viime vuosina reipastunut. Vuonna 2006 viennin kasvu oli 37% edellisvuodesta , kun taas tuonnin kasvu oli vain 2%. Viennin kasvua on vauhdittanut mm. teollisuustuotteiden ja useimpien maataloustuotteiden tulliton pääsy EU-markkinoille ja tiettyjen metallien korkeat maailmanmarkkinahinnat. Bosnian ja Hertsegovinan merkittävimpiä vientituotteita ovat perusmetallit ja niistä tehdyt tuotteet. Niiden osuus viennistä oli vuonna 2006 noin 30%. Perinteisesti tärkeitä vientituotteita ovat mm. tekstiilit ja jalkineet. Merkittävimpiä kauppakumppaneita ovat Kroatia ja Serbia. CEFTA-sopimuksen ansiosta kaupan uskotaan alkavan kasvaa voimakkaasti kaikkien Balkanin maiden kanssa. EU:ssa Bosnian suurimpia kauppakumppaneita ovat Saksa, Italia ja Itävalta. Suomen kauppa Bosnian ja Hertsegovinan kanssa on vähäistä, mutta osoittanut kasvua viime vuosina. Tea Rämö, Miia Saarela, Maija Tverin Lähteet - Finpro:n Serbia-maaraportti - Finpro:n Bosnia-Hertsegovina –maaraportti - sähköpostit eurooppatiedotuksesta ja suomen suurlähetystöstä - IMF: Federal Republic of Yugoslavia – Selected Issues and Statistical Appendix (2002) |
