| ETYJ ja politiikka Kosovossa |
|
Titon aikana Kosovo oli autonominen alue Serbiassa ja sitä kautta osa Jugoslaviaa. Sitä hallitsi alueen albaaniväestö. Miloševićin tultua valtaan tilanne muuttui. Kosovon autonominen asema poistettiin ja valta siirrettiin serbeille. Kosovon sodan päättyessä 1999 Jugoslavia oli menettänyt otteensa alueesta, mutta hallintoa ei voitu suoraan palauttaa takaisin albaani¬väestölle, sillä hallintorakenteita ei enää ollut. Kosovosta tuli YK:n protektoraatti, jonka nojalla sen siviilihallintoa on hoidettu. Kosovo julistautui itsenäiseksi 17.2.2008, mutta koska YK ei ole tunnustanut sitä, YK:n hallinto jatkaa yhä alueella – vaikkakin Kosovo itse on julistautunut siitä irti. Näinä päivinä Kosovo ei ole helppo kokonaisuus: korruptoitunut yhteiskunta, työttömyys, huono infrastruktuuri, ihmisoikeuskysymykset sekä valtaisat jännitteet albaanien ja serbien välillä. Kansainväliset toimijat, suurimpana ETYJ, KFOR ja EULEX ovat olleet voimakkaimmin läsnä puuttumassa näihin yhteiskunnan ongelmakohtiin. Kukin taho noudattaa samaa periaatetta: kosovolaisten itse on otettava vastuuta ja oltava päättävissä rooleissa. ETYJ:n ja EULEX:n toimintaa kuitenkin määrittää avustaminen ja ohjaaminen, kun Kosovoon halutaan rakentaa toimivaa ja demokraattista yhteiskuntaa. Monesti kaikki on lähtenyt aivan alkutekijöistä, kuten poliittisen järjestelmän asteittaisesta palauttamisesta. Esimerkiksi ulkomailta on tuotu Kosovoon kunnanjohtajia ja tuomareita, jotta hallintokoneiston rattaat saataisiin jälleen pyörimään, kunnes kosovolaiset ovat valmiita itse ottamaan ohjakset haltuunsa. ETYJ on pyrkinyt neuvomaan ja avustamaan parlamenttia lakien säätämisessä ja keskusvaalilautakuntaa vaalien järjestämisessä. Vaalit ovatkin olleet Kosovon tapauksessa varsin ongelmallisia järjestää. ETYJ on ollut mukana järjestämässä kaikkia Kosovon vaaleja, jotta vaalien tulokset saataisiin mahdollisimman hyvin vastaamaan todellisuutta. Ongelmakohtia on useita. Aina ei ole selvää kellä on esimerkiksi äänioikeus. Väestörekisterin puuttuminen aiheuttaa äänioikeuden kannalta sekaannusta – viimeisin väestönlaskenta on vuodelta 1981, joten nykyisestä väkiluvustakaan ei ole tarkkaa käsitystä. Kuolleilla ihmisillä on äänioikeus, kun taas vasta 18 vuotta täyttäneellä sitä ei välttämättä ole. Romaniväestö tuottaa myös ongelmia, sillä heiltä puuttuu usein myös henkilöpaperit. Ulkomailla asuvia kosovolaisia, joita on puoli miljoonaa, on paikoitellen erittäin vaikea tavoittaa. ETYJ on myös onnistunut siinä missä monet muut eivät ole onnistuneet: olemalla foorumi, joka tuo vastakkaiset puolet saman pöydän ääreen. ETYJ ei ole ottanut kantaa siihen onko Kosovo itsenäinen valtio vai YK:n virallinen protektoraatti. Toisaalta etenkin mediassa ja voimakkaimmin kansallismielisissä piireissä ETYJ:ä on kritisoitu siitä, että se on Kosovon itsenäisyyttä vastaan, vaikka se pitää itseään neutraalina osapuolena, eikä ota kantaa siihen voidaanko Kosovoa pitää itsenäisenä valtiona vai ei. Tietyt kosovolaiset tahot vaativat voimakkaasti kosovolaisille enemmän valtaa omissa yhteiskunnallisissa asioissaan. Tämän huomaa selvästi esimerkiksi Pristinan katujen lukuisista UNMIC:n ja EULEX:n vastaisista graffiteista. Kuitenkin paljon on saavutettu. ETYJ:n avustuksella esimerkiksi Kosovon poliisivoimien koulutus on vaikuttanut siten, että korruptio on laskenut merkittävästi. Motivaation kasvattamisella ja palkkojen nostamisella kynnys ottaa lahjuksia vastaan on noussut. Poliisiin myös selvästi luotetaan etenkin albaanien keskuudessa. Myös pelätyt kansanryhmien väliset yhteenotot ovat vähentyneet selvästi itsenäistymistä seuranneista levottomuuksista. Kuitenkin ongelma on vielä läsnä: albaanit ja serbit eivät ole kovinkaan paljon tekemisissä toistensa kanssa, joten kahinoita ei ole päässyt syntymään. Antti Kurko |
