| Kroatia - Euroopan rajalla |
|
Saavuimme Zagrebiin Sarajevosta myöhään illalla pitkän bussimatkan jälkeen, ja ensivaikutelma oli jopa silmiin pistävän upea. Kun oli päivän katsellut bussin ikkunasta Bosnia-Herzegovinan maaseudun köyhyyttä ja roskaisuutta, oli Zagreb leveine katuineen ja uusine autoineen kuin täysin toisesta maailmasta. On tietysti totta, että Kroatia on taloudellisesti kehittyneempi kuin Bosnia-Herzegovina ja Serbia, mutta ei Zagrebkaan koko totuus ole - Kroatian maaseudulta löytyy taatusti samanlaisia oloja kuin vaikkapa Bosniasta. Zagrebissa sää suosi meitä, oli lämmintä ja aurinko paistoi. Ehkä tämäkin lisäsi omalta osaltaan mielikuvaani vauraasta ja hyvinvoivasta Kroatiasta. Turismi kukoistaa, Kroatialla on ihania rantoja, ihmiset ovat mukavia ja puhuvat hyvää englantia, Zagrebissa on mukavia kahviloita ja tyylikkäitä ravintoloita, on vain ajan kysymys milloin Kroatia liittyy EU:hun ja samalla ”Eurooppaan”... tämä kaikki olisi taatusti jäänyt ainoastaan päällimmäiseksi mieleeni, ellen olisi jutellut paikallisten nuorten kanssa. Pinnan alla nimittäin kuohuu, kuten tietysti ehkä kaikissa muissakin maailman yhteiskunnissa. Juttelin eräässä baarissa parikymppisten Deanin ja Megin kanssa, kummatkin asuneet pitkään Zagrebissa ja opiskelivat yliopistossa. Tuli melko nopeasti selville, että nuoret ovat hyvinkin skeptisiä EU:n ja koko Kroatian suhteen. Liittyminen Euroopan Unioniin on siis ollut jo pitkään Kroatian suurin poliittinen tavoite, ja neuvottelut ovat käynnissä. Tämänhetkisen tavoitteen mukaan jäsenyys voisi toteutua vuonna 2012. Kroatia on Balkanin maista vahvin EU:hun liittyjä, eikä liittymiselle vaikka tällä hetkellä olisi ainakaan omasta mielestäni mitään estettä. Ongelmia tietysti ovat korruptio, sananvapausongelmat sekä järjestäytynyt rikollisuus, mutta olen vakuuttunut siitä, että samanlaisia ongelmia on monessa jo EU:hun liittyneessä valtiossa. Opin tällä matkalla ainakin sen, että liittyminen Euroopan Unioniin on lähinnä poliittinen kysymys, eivätkä liittymiset mene välttämättä ihan tasa-arvoisesti. Kroatian jarruttimena on tietysti sotaisa lähihistoria, kuten muillakin Balkanin mailla. Kansanäänestys EU:sta tulisi siis kysymykseen. Kroatian poliitikot ovat erittäin hanakasti menossa Unioniin, paikallinen nuoriso ei. Myös kolmikymppinen kahvilan tarjoilija Kresimir oli sitä mieltä, ettei Kroatia tarvitse EU-jäsenyyttä. Hänen mukaansa Kroatialla on kaikkea, mitä tarvitaan: rannikoita kalastusta, laivanrakennusta ja tietysti turismia varten sekä sisämaata viljelyä varten. Hän vertasi Kroatiaa Norjaan ja öljyvaroihin, ja väitti että Kroatia pärjäisi paremmin omillaan kuin EU:n jäsenenä. Myös Dean ja Meg vastustivat EU-jäsenyyttä peläten muun muassa kaiken kallistumista. EU-jäsenyyden myötä korruptio ja byrokratia vähenisivät maasta ja oikeudenmukaisuus lisääntyisi. Kyselinkin ihmisistä, eikö se heidän mielestään olisi hyvä asia, mutta tajusin aika pian että aihe oli ainakin jollain tasolla tabu. Kresimir sanoi, että kaikki ovat niin tottuneita korruptioon, ettei hän ainakaan osannut ajatella valtiota ilman sitä. Myös sananvapaus on maassa suuri ongelma, mutta kuten Kresimir sanoi, siihen on vain totuttu. Poliitikot tuntuvat siis olevan melko kaukana tavallisesta kansasta. Kroatiassa on sama ongelma kuin monessa muussakin Itä-Euroopan maassa: keskiluokka puuttuu kokonaan. Ihmiset ovat joko superrikkaita tai vähätuloisia. Rikkaita on tietysti vähemmistö, suuri osa kansasta kuuluu tähän vähätuloisten ryhmään. Nuoret eivät usko poliitikkoihin, koska heidän mielestään suurin puolue HDZ ajaa ainoastaan rikkaiden etua ja SDP ei muuten vaan tee yhtään mitään. Paikallisten mukaan pääministeri Jadranka Kosorkin osaa vaikuttaa pätevältä journalistitaustansa vuoksi, mutta hänen oikeaa pätevyyttään ei kukaan ollut innokkaasti puolustamassa. Onko kaikki sittenkin huonosti Kroatiassa, joka päällepäin vaikuttaa niin mukavalta ja kauniilta maalta? Se on monipiippuinen kysymys, johon ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Juttelimme myös muutamien 16-17 -vuotiaiden teinipoikien kanssa, joiden mielestä Kroatiassa mikään ei toimi, ja koulussa he tietävät asiat paremmin kuin opettajat. Tietysti heistä huokui niin sanottua teiniangstia, mutta tuskin he kuitenkaan turhasta olisivat valittaneet. Pojat näkivät kuitenkin kaikesta huolimatta tulevaisuutensa Kroatiassa, joskin jossain muussa kaupungissa kuin Zagrebissa, johon he olivat kuulemma kyllästyneet. Kaikkien muidenkin haastattelemiemme nuorten tulevaisuuden suunnitelmat olivat Kroatiassa, paitsi Megin, joka opiskeli muotisuunnittelijaksi ja oli varma siitä, että hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia luoda uraa kotimaassaan. Mielestäni positiivista kuitenkin oli se, että ihmiset olivat koulutettuja, kielitaitoisia sekä hyvin tiedostavia ympäröivästä yhteiskunnastaan. Jopa 16-vuotiaat tiesivät politiikasta ja kansainvälisistä suhteista taatusti enemmän kuin suomalaiset ikätoverinsa. Ehkä se menee jotenkin luonnostaan niin, että jos valtiossa on kaikki hyvin, se tavallaan passivoi ihmiset ottamaan selvää oikeuksistaan ja valtion tilasta - sille kun ei varsinaisesti ole tarvetta. Kroatiassa tuntuivat niin vanhat, nuoret ja aikuiset olevan tietoisia kotimaastaan ja mitä siellä tapahtuu. Miettiessäni kysymystä, onko Kroatia osa Eurooppaa, alkoi se oikeastaan tuntua jo hieman naurettavalta, sillä kaikki ulkoiset puitteet Zagrebissa olivat kuin mistä tahansa länsieurooppalaisesta kaupungista. Ihmiset tunsivat itsekin itsensä eurooppalaisiksi, vaikka niin suuri osa maan asukkaista vastustikin EU-jäsenyyttä. Kaikkialla oli hienoja, uusia autoja (tosin lainarahoilla hankittuja) ja ihmiset pukeutuivat hienosti ja tyylikkäästi. Käytännöllisenä suomalaisena olin valinnut sateiselle päivälle vadelmanpunaiset kumisaappaat, jotka pistivät usealle silmään korkokenkävilinässä ja saivat osakseen huvittuneita katseita. Kroaattinaiset todella tietävät, miten pukeutua ja näyttää hyvältä, ja ulkonäkö tuntui olevan monelle rahankäytön ykköskohde. Myös auto on kova statussymboli Kroatiassa. Ulospäin halutaan pitää yllä vaurasta imagoa, vaikka mitä tapahtuisi. Zagreb on upea kaupunki, eikä missään näkynyt sodan jälkiä kuten Sarajevossa. Mutta vaikka kaikki näytti ulospäin upealta ja vauraalta, ei Kroatiaa miksikään rikkaaksi valtioksi voi kutsua, ja varsinkin tämänhetkinen talouskriisi on verottanut myös Kroatiaa esimerkiksi vähentäen työpaikkoja. Vaikka Kroatian talous on huonossa tilassa talouskriisin jäljiltä, korruptio rehottaa, rajakiista Slovenian kanssa hiertää eivätkä ihmiset luota poliitikkoihin, on Kroatia kuitenkin huomattavasti paremmassa asemassa kuin Serbia tai Bosnia-Herzegovina. Ihmisten skeptisyydestä huolimatta luulen, että EU-jäsenyys maassa toteutuu pikimmiten, eikä siitä varmastikaan suuren suurta haittaa tule Kroatialle olemaan - päinvastoin. Kroatiasta jäi sen verran positiivinen kuva mieleeni, että menenpäs varmaan joskus toistekin. Milka Asikainen |
