| Bosnia ja Hertsegovina |
|
Bosnia-Hertsegovinan federaatio on Bosnian kroaattien ja muslimien entiteetti, yhdessä Republika Srpskan eli toisen entiteetin kanssa ne muodostavat Bosnia ja Hertsegovinan valtion. Pinta-ala on 51130 km2 ja asukasluku n. 3.9 miljoona. Pääkaupunki on Sarajevo ja se on muslimi-enemmistöinen, Sarajevossa on jopa 97 moskeijaa. Vuodesta 1995 Daytonin sopimuksessa maa on jaettu niin, että Bosnia-Hertsegovinan federaatio hallitsee 51 % maa-alasta, jossa on bosniakki- ja kroaatti-enemmistö, kun taas Republika Srpska hallitse 49 % maa-alasta ja siellä on serbienemmistö. Etniset ryhmät ovat siis bosniakit n. 48,3 %, serbit 34 %, kroaatit n. 15 % ja muut 2,3 %. Kolme suurinta uskontoa muslimit 40 %, ortodoksit 31 %, katoliset 19 % ja muut 10 %. Hallitustyyppi on parlamentaarinen demokratia, perustuslakina toimii Daytonin rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 14. joulukuuta 1995, ja on nyt voimassa. Federaatiolla on oma hallitus, presidentti ja lippu, sekä valtiollisen puolustusministeriön hallinnassa oleva armeija. Federaatio on jaettu kymmenen eri kantoniin, ne ovat Sarajevon kantonit, Tuzlan, Bosnian-Prodrinejen, Länsi-Hertsegovinan, Una-Sanan, Zenica-Dobojin, Keski-Bosnian, Herceg-Bosnan, Posavinan ja Hertsegovinan-Neretvan kantonit ja kantonit ovat hyvin itsenäisiä, niillä on jopa omat lainsäädäntö- ja hallintoelimet. Bosnian politiikkaa riivaa kommunikaation puute, ja hallinnolliset jaot eivät auttaneet asiaa. Lisäksi hallinnollinen koneisto on järkyttävän iso ja monimutkainen, etenkin suomea pienemmälle maalle. Nykyinen hallitusjärjestelmähän kehiteltiin kompromissiratkaisuna Daytonin sopimuksessa, ei sen takia että se olisi tehokas ratkaisu, vaan sen takia, että se oli ainoa mahdollinen. Erään kyselyn mukaan suurin osa väestöstä on sitä mieltä että nykyinen järjestelmä ei toimi ja se pitäisi yksinkertaistaa, mutta kuka on sitten valmis luopumaan omasta reviiristään muutoksen aikaansaamiseksi. Siksi erilaiset järjestöt ovat maassa pitämässä jonkinlaista kuria ja auttaakseen maata nousemaan jaloilleen. Jotkut kokevat eri järjestöt huonoksi asiaksi. Bosnia kuitenkin tarvitsee taloudellista ja mahdollisesti myös poliittista apua toipuakseen sodasta, eli erilaisia järjestöjä tarvitaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järjestöjen politiikka saa ja pitäisi kritisoida. Vastuu on valtava kun lähdetään sanelemaan toisille ihmisille hallintoa, ja sen tulisi kantaa vastuuta nöyrästi ja paikallisten ihmisten toiveita kunnioittaen. Näin ei valitettavasti aina tapahdu. Talous Arviot Bosnian tämänhetkisestä taloustilanteesta riippuvat hyvin paljon siitä keneltä asiaa kysytään. Maailmanpankki esimerkiksi hehkuttaa talouskasvua, kun taas monet akateemikot erilaiset järjestöt kuten esim. UNDP ovat skeptisiä talouskasvun suhteen. Sekin riippuu, että mitä taloustilanteella tarkoitetaan, BKT? Työllistyminen? Köyhyyden vähentäminen? Sodan jälkeen on ollut paljon muutoksia, sillä Bosnia ei ole pelkästään siirtymässä sodasta rauhaan vaan myös kommunismista vapaaseen markkinatalouteen. Etenkin ensimmäisten 5-10 vuoden ajan sodan jälkeen talouskasvu oli pettymys. Tämän jälkeen BKT on kyllä kasvanut, tämä ei kuitenkaan tarkoita että se olisi vaikuttanut paljon tavallisten ihmisten elämään. Bosniasta puhuttaessa on syytä muistaa, että harmaatalous on n. 50 % BKT:sta ja monella tapaa Bosnian talouden kehittynein osuus. Esimerkiksi virallinen työttömyysluku on n. 40 %, mutta koska suuri osa väestöstä työskentelee harmaassa taloudessa, on oikea työttömyysluku todennäköisesti lähempänä 20-25%, mikä on kuitenkin erittäin korkea luku. UNDP:n Early Warning System osoittaa, että ihmiset ovat huolissaan etenkin taloudellisesta tilanteesta, sekä valtion hallinnosta. Iso ongelma Bosniassa ja myös kaikkialla muualla Balkanilla on korruptio. Bosnia on Transparency Internationalin tilastoissa yksi maailman eniten korruptoituneista maista. Järjestäytynyt rikollisuus liittyy läheisesti korruptioon, etenkin Bosniassa, jossa politiikoilla on usein läheiset suhteet mafia johtajiin. Lopuksi vielä Nyky-Bosniassa riittää ongelmia ja jopa uhkauksia palata takaisin sotaan, mutta ne on liian helppoa pistää ‘’etnisen konfliktin’’ piikkiin, kun 20% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, 40% ei tee laillista työtä ja hallinnollinen järjestelmä ei palkitse yhteistyötä. Ensiksi voitaisiin keskittyä ihmisten materiaalisten olosuhteiden parantamiseen, ennen kuin ruvetaan voivottelemaan kulttuuria. Jotkut järjestöt ovat myös hiljalleen poistumassa, toiset eivät edes voi toistaiseksi harkita lähtöä. Miten voisi lähteä, kun niin paljon asioita on vielä kesken? Aika näyttää, että kuinka kauan menee ennen kuin Bosnia seisoo omilla jaloillaan. Arben Sejdaj Lähteet
|
