| Omituista kahvia ja upeita maisemia |
|
- elämysmatka tuntemattomaan Varhain pääsiäismaanantain aamuna koitti vihdoin lähtö kahden viikon Balkanin kierrokselle, joka oli kaikkien matkaan osallistuneiden kansainvälisen linjan opiskelijoiden mielessä pyörinyt jo koulun alkamisesta lähtien. Vaihtelevalla porukalla olimme syksyn ja kevään perjantai-iltapäivistä uhranneet aina muutaman tunnin Balkanin alueen historian opiskeluun niin luentojen kuin esitelmienkin merkeissä. Kaikkien iloksi huhtikuun alussa kurssin huipentuma, opintomatka, sitten vihdoin toteutui kuuden opiskelijan sekä yhden saksalaisen vapaaehtoistyöntekijän voimin. Tarkoituksenamme oli tutustua Serbiaan, Bosnia-Herzegovinaan sekä Kroatiaan pääosin maiden pääkaupungeista käsin, busseilla ja junilla liikkuen. Helsinki-Vantaan lentokentällä kaikkia väsytti, koska kello näytti aamuyötä ja monella unet olivat jääneet vain parin tunnin mittaisiksi. Benin vitsit jaksoivat naurattaa hetken, mutta melko nopeasti kaikki vaipuivat lennon ajaksi unen kaltaiseen horrokseen. Lensimme siis Malevilla Budapestiin, josta muutaman tunnin pyörimisen jälkeen hyppäsimme meidät Belgradiin vievään junaan. Kahdeksan tunnin junamatka kuulosti aluksi shokeeraavalta, mutta äkkiä siihen matkustamiseen tottui ja aika meni nopeasti nukkuessa ja jutellessa. Tämähän oli tietysti vasta alkusoittoa, paljon lisää ihania bussimatkoja ja junamatkoja oli tiedossa. Öinen mutta perin vilkas suurkaupunki Belgrad toivotti meidät tervetulleiksi Serbiaan, kun vihdoin illalla olimme perillä koko päivän matkustuksen jälkeen. Majoituimme Hotel Unioniin, yritimme tottua joka paikassa järkyttävän läpitunkevaan tupakanhajuun, laskimme päässämme että kuinka monta euroa onkaan kuinka monta dinaaria ja lähdimme nopealle iltakierrokselle keskustaan. Suomen aikaisiin sulkemisaikoihin tottuneelle oli yllätys havaita, että ties mitä pizzapaikkaa, baaria ja ravintolaa oli auki yömyöhään. Kaikki olivat väsyneitä, mutta kuitenkin odottavan jännittyneitä tulevasta kahdesta viikosta. Tunnelmaa varjosti ainoastaan se, että allekirjoittaneen rinkka oli jäänyt Seutulaan, eikä tavaroiden saapumisesta perille ollut oikein varmuutta. Belgradissa meillä oli mielenkiintoisia tapaamisia. Keskustelimme Belgradin yliopiston taloustieteen tutkijan Dusan Janjicin kanssa sekä niin ikään yliopisto-opettajan sekä aikuiskasvatusprojektia vetävän Katarina Popovicin kanssa. Tapetilla olivat niin Serbian talouskysymykset kuin EU-lähentyminen, Serbian suhteet muihin ex-Jugoslavian maihin sekä muun muassa työläisten oikeudet. Varsinkin kosovolaissyntyinen Popovic osasi ottaa puheeksi meitä kiinnostavia aiheita ja oli muutenkin innostava. Vapaa-aikaa meillä oli myös runsaasti, ja paljon tulikin kierreltyä ympäri kaupunkia. Sää oli melko sateinen matkan aluksi, mutta viimeinen päivämme Belgradissa oli uskomattoman lämmin - juuri sopiva mansikkapiknikin pitämiseen. Belgrad oli varsin mielenkiintoinen kaupunki, paikoin uuden ja hienon näköistä, paikoin melko nuhjuista. Rinkkakin saapui ilokseni perille. Neljän yön jälkeen oli aika siirtyä bussilla Belgradista Sarajevoon, Bosnia-Herzegovinan pääkaupunkiin. Rajan ylitettyämme ainakin minut yllätti maisemien erilaisuus: Bosnia oli huomattavasti vuoristoisempi maa kuin Serbia. Bussin kierrellessä pieniä vuoristoteitä tuntui siltä, ettei matka lopu ikinä, mutta viimein eteemme levittäytyi kaunis Sarajevo kaikkine valoineen. Sarajevo on siitä hauska kaupunki, että se on laakson pohjalla miltei tasaisessa kuopassa. Hauskaa tietenkään ei ollut neljän vuoden piirityksen aikana, johon kaupungin malli kieltämättä on hyvin otollinen. Sarajevossa aika tuntui menevän helposti jo kaupunkia kierrellessä ja ihmetellessä, olihan se melkoisen mielenkiintoinen, uskontoja ja etnisyyksiä yhdistelevä kaupunki. Kaikkialla näkyvät sodan jäljet ja luodinreiät olivat hurjan näköisiä niihin tottumattomalle. Sarajevosta käsin teimme myös päivän retken Herzegovinan alueella sijaitsevaan Mostariin, josta löytyi pääkaupunkiin verrattuna tuplasti luodinreikiä, roskaa ja turisteja. Sarajevon jälkeen hyppäsimme jälleen bussiin ja löysimme itsemme leveiden katujen ja kauniiden rakennusten täyttämästä kaupungista, Zagrebista. Kroatian pääkaupunki yllätti todellakin hulppeudellaan ja siisteydellään kahden hieman nuhjuisemman kaupungin jälkeen. Myös aurinko paistoi ihanasti ja oli lämmin, joten kaikilla oli positiivinen fiilis ja teki mieli olla pelkästään ulkona. Zagrebissa tapasimme Suomen suurlähetystössä asiainhoitajan, Joonas Heiskasen, joka kertoi meille Kroatiasta, maan lähentyvästä EU-jäsenyydestä sekä Suomen ja Kroatian hyvistä suhteista. Vierailumme Zagrebiin oli vain parin päivän mittainen, mutta siinä ajassa ainakin minulle ehti muodostua hyvin positiivinen kuva maasta ystävällisine ja kielitaitoisine asukkaineen. Pari viikkoa oli hurahtanut äkkiä, ja Zagrebin jälkeen meillä oli jäljellä vielä yksi kaupunki, tai niinhän me luulimme. Olimme päättäneet viipyä Budapestissä vielä pari yötä ennen lentomme lähtöä. Unkariin saapuessamme saimme kuitenkin tiedon siitä, että lähipäivien lennot oli peruttu Islannissa purkautuneen tulivuoren tuhkan takia, joten jouduimme miettimään muita keinoja päästä Suomeen. Vaikka Budapest oli kaunis kapunki (tosin joka paikassa oli paljon kodittomia), ei ainakaan meistä tytöistä kukaan jaksanut enää paljon innostua mistään. Tunnelmat olivat hieman epätoivoiset, koska kaikki junat ja bussit tuntuivat olevan täynnä, eikä ollut varmuutta, pääsemmekö Suomeen parissa päivässä vai viikossa. Matkat onneksi järjestyivät, kiitos urhoollisten matkanjohtajiemme, ja pääsimme Suomeen parissa päivässä junilla, bussilla ja laivalla. Viking Expressin aamiaisbuffetissa kaikilla oli kyllä melkoinen voittajaolo! Kaikesta huolimatta matka oli erittäin onnistunut ja ajatuksia herättävä, monelle varmasti jäi kytemään ajatus uudelleen alueelle lähtemisestä. Milka Asikainen |
