Miten kaikki järjestyi
Heinäkuu vuosi sitten tuntui romahdukselta, vaikken sitä kenellekään kertonut. Olin lukenut jo toista kertaa kuin pienen ikuisuuden verran, mutta silti opiskelupaikka jäi saamatta. Tilastot katsottuani kipu helpotti hetkeksi, sillä yli 100 000 tulevaa opiskelijaa minun lisäkseni oli jäänyt ilman korkeakoulupaikkaa.
Seuraavana päivänä soitin opoystävälleni, ja sain tietää, että on olemassa Työväen Akatemia. Muutamien vaihtoehtojen joukosta valikoitui tämä opisto, jossa pystyy opiskelemaan avoimen yliopiston kursseja päiväopetuksena. Katsoin kartasta Kauniaisten olevan tavoitettavan matkan päässä, ja sen suurempaa harkintaa en tarvinnut. Olin viettänyt edellisen välivuoteni toimistotyössä ja odottanut syksyä kuin kuuta nousevaa: sitä tunnetta, kun pääsee opiskelemaan ja oppimaan, kehittämään aivoja ja haastamaan itseäni.
Työväen Akatemialta löytyy sosiaalitieteiden linja, ja ilmoittauduin heti heinäkuussa, jotta varmana pääsin sisään. Tarvitsin tekemistä, jonkun paikan, missä viettää seuraavan vuoden.
Jännitys kasvaa ennen opintoja
Syksyn tullen jännitys kasvoi sisälläni. En ollut koskaan ollut opistossa, saati Kauniaisissa. Millaista siellä on? Saanko ystäviä, pääsenkö elämässä eteenpäin? Millaisen leiman saan opistossa opiskelusta? Elokuun alussa tein pyörälenkin Akatemian pihaan ja yllätyin nähdessäni historiallisen päärakennuksen. Koko kampus näytti kutsuvalta, vanhan ajan koululta pihoineen ja erillisrakennuksineen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin toivoa siitä, että pääsisin viettämään samankaltaisia päiviä, kuin yliopistossa olevat. Sitä opiskelijaelämää kampuksella, kirjastoissa ja ruokalassa. Kulkiessani Akatemian kampuksella ensimmäistä kertaa tiesin, että näen asian ihan eri tavalla ensi keväänä. Silloin jo tunsin, että voisin viihtyä Akatemiassa.
Hyviä ystäviä ja yliopisto-opiskelijan identiteetti
Vuosi Akatemiassa kului nopeasti. Syksyn innostus vei minut pitkälle talveen, ja intouduin valitsemaan sivuaineekseni kasvatustieteet. Päätin myös suorittaa yliopiston pakolliset kielet, suurimmalta osin sen takia, että yhteiset tunnit Akatemialla olivat parhaimpia, sillä siellä tapasin uusia ystäviäni. Opintopisteet tulivat siinä ohessa, ja syksyllä parasta, mitä tiesin, oli keskiviikon Academic English yhdessä ystävieni kanssa.
Maaliskuussa huomaan, että olen suorittanut 60 opintopistettä, Turun yliopistosta sosiaalitieteet, Jyväskylästä kasvatustieteet ja Helsingistä kielet. Vuoden aikana olen kokenut niin monta ilon ja onnen hetkeä opiskelun parissa, ja ennen kaikkea saanut opiskelijaidentiteetin.
Akatemialla tutustuin ystäviin, joilla kaikilla oli sama tahto opiskella. Vuoden mittaan olen ymmärtänyt pystyväni opiskella, vaikken olisikaan sisällä yliopistossa. Lukiokavereita tavatessani olen saanut kertoa tenteistä ja deadlineista, tuskailla opintotuen riittämättömyyttä ja virkamiesruotsin vaikeutta. Olen saanut olla yksi opiskelijoista.
Mieleenpainuvia hetkiä
Kirjoittaessani tätä tekstiä mieleni täyttyy hetkistä: autoajelut Lommilan mäkkärin autokaistalle tuntien välissä, Halloween-juhlien pukukisa Akatemialla ja jatkot Heidi´s:issä, biljardipelit Akatemian kellarissa. Mielenkiintoiset excut Suomen Pankilla ja viestintätoimistoissa, työnantajat esittämässä kiinnostusta meidän opistoamme kohtaan. Joululounas punaisella matolla kättelyn kera, arvokas olo siitä, että saan olla Akatemian opiskelija. Yhä valoisemmaksi muuttuva elämä, tunne siitä, että saavuttaa jotakin. Mahdollisuudet eivät vähene vaan kasvavat, lähtevät lentoon ja ottavat uusia suuntia.
Tätä on Akatemia, aitoa opiskelua ja elämänmakuisia kokemuksia. Olen saanut jakaa vuoteni upeiden ihmisten ja sydämellisten opettajien kanssa.
Työväen Akatemia on paljon muutakin, kuin opisto. Se on paikka, jossa yliopisto-opiskelu on jokaiselle mahdollinen, ja jossa opettajat tuntevat oppilaat nimellä. Työväen Akatemiassa on mahdollista suorittaa yliopisto-opintoja yhdessä ystävien kanssa, ja kokea opiskelijaelämän riemut. Vuosi Akatemiassa on ainutlaatuinen elämys, jota suosittelen lämpimästi jokaiselle.
