Tulin Työväen Akatemialle, koska en saanut opiskelupaikkaa kevään pääsykokeissa, mutta halusin käyttää välivuoteni opiskeluun. Olen käynyt lukion neljään vuoteen ja kirjoittanut keväällä 2019 psykologiasta E:n ja psykologia on ollut lukiossa yksi lempiaineistani. En ollut täysin varma alastani hakiessani kansanopistoon, mutta lukuvuoden aikana on voinut pohtia erilaisia vaihtoehtoja.
Sain kuulla kansanopistoista äidiltäni, joka oli vuorostaan kuullut positiivista palautetta kansanopistoista tuttaviltaan. Työväen Akatemia on kansanopisto Kauniaisessa. Akatemialla voi opiskella historiaa, humanistisia opintoja, kauppatieteitä, kirjoittamista, yhteiskunta- ja valtiotieteitä, oikeustiedettä, kasvatustiedettä, psykologiaa, liikunnan ja terveyden opintoja, sekä kieliä.
Olin aluksi hieman kriittinen kansanopistoja kohtaan, sillä lukiossa opinto-ohjaajat tai muu henkilökunta eivät kyseisestä vaihtoehdosta olleet tiedottaneet tai maininneet ollenkaan, mikä on minusta harmi. Etsin netistä lisää tietoa kansanopistoista ja mitä enemmän perehdyin asiaan, sitä varmemmalta ajatus alkoi tuntumaan – yrittäisin ainakin hakea kansanopistoon. Lähettelin hakemuksia moneen eri kansanopistoon, johon laitoin liitteenä ylioppilas- ja lukion päättötodistukseni, sekä avoimen hakemukseni. Työväen Akatemia vastasi nopeimmin postissa lähetetyllä kirjeellä kuin yksikään muu kansanopisto. Varasin puhelimitse paikan asuntolasta ja sain paikan.
Ensimmäiseen omaan asuntoon
Tullessani Akatemialle muutin ensimmäistä kertaa omilleni Oulun pienestä kunnasta, Haukiputaalta. Tähän asti olen asunut vanhempieni luona ja muutos yksin asumiseen oli suuri, vaikka minulla on ollut toiset opiskelijat ympärilläni. Asun Työväen Akatemian asuntolassa isossa solussa. Jaoin huonekaverini kanssa eteisen ja kylppärin, mutta meillä molemmilla oli omat huoneet. Saman asuntolan kerroksen, minun tapauksessani toisen kerroksen, kanssa jaan yhteisen keittiön. Viereisessä asuntolassa sijaitsee sauna, pyykkitupa ja kuntosali. Koulumatkaa asuntolasta luennoille ei käytännössä ole kuin parisenkymmentä metriä, joten aikaa jää oikeasti itselle mielenkiintoisille asioille ja opiskelulle.
Opiskelen psykologian linjalla eli suoritan 25 opintopisteen verran opintoja psykologian perusopinnoista Turun avoimen yliopiston kautta. Olen käynyt Helsingin avoimen yliopiston kautta 15 opintopisteen verran erityispedagogiikkaa, Academic English -kurssit, virkamiesruotsin psykologiasta, puheviestintää ja tieteellistä kirjoittamista. Jyväskylän avoimen yliopiston kautta olen käynyt kauppatieteitä kahdeksan opintopisteen verran. Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta käyn oikeustieteen opintoja viiden opintopisteen verran.
Normaali koulupäivä alkaa minulla puoli yhdeksältä luennolla, jonka jälkeen on koululounas ja sen jälkeen toinen luento.
Kokeilemalla löytyy mikä oikeasti kiinnostaa
Kokeilemalla eri alojen opintoja olen saanut osviittaa siihen, mistä tarkemmin ottaen pidän tai en pidä eri aloissa. Alojen kokeilua on rajoittanut vain se, onko sattunut käymään alan johdatuskurssia ja mahdollisesti opiskelemiseen käytössä oleva aika. Olen esimerkiksi harkinnut erityispedagogiikalle hakemista, mutta kansanopistossa olen huomannut, että olen enemmän kiinnostunut kauppa- ja oikeustieteestä kuin kasvatustieteistä. Mielestäni on hyvä huomata eri kiinnostuksen kohteet, eikä kaikista mielenkiinnon kohteista tarvitse luopua valintoja tehdessä, sillä osan voi säilyttää sivuaineina jatko-opinnoissa. Kiinnostuksen kohteiden tiedostaminen on myös saanut minut miettimään mahdollista erikoistumistani ja mahdollista tulevaisuuden ammattia.
Ayo-opintojen lisäksi rennompia teemaopintoja
Teemaopintoja, joita ei myöhemmin ”hyväksilueta” yliopistoissa ja jotka ovat tämän vuoksi varsinaisia opintoja usein rennommat, olen käynyt varsinkin englannin kielessä. Useimpien englannin kielen opintojen opettajina toimivat englannin natiivipuhujat, joten oppitunneilla oikeasti tulee puhuttua englantia, mikä on kehittänyt omaa kielitaitoani huimasti varmempaan suuntaan. Teemaopintoihin on kuuluneet Itsetuntemuskurssi eli tieteelliset persoonallisuus- ja kykytestit, jotka ovat antaneet näkökulmia alanvalintaan. Tällä hetkellä käyn myös Anyone can learn to draw -piirrustuskurssia, joka on tarjonnut luovuuden keinoin vastapainoa muulle opiskelulle.
Matematiikan laskuinto löytyi uudelleen
Olen osallistunut koko lukuvuoden kestävään tilastotieteen valmennusohjelmaan. Viime keväänä pääsykokeeseen vaadittava tilastotieteen osuus jäi minulla hyvin vajaaksi, sillä valtavaa tilastotieteen pääsykoealuetta oli hankala oppia ja sisäistää niin lyhyessä ajassa, kun aloitin sen vasta viime kevään ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tilastotiede on teemaopinto, sillä oppitunneilla laskemme käsin ja tavoite on opintopisteiden sijaan pääsykokeisiin valmistautuminen. Opettaja on saanut minut, joka kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa lyhyen matematiikan, löytämään laskuintoni takaisin ja koen laskemisen olevan jopa hauskaa, oivaltavaa ja palkitsevaa, kun on uppoutunut tehtävään ja saa pitkään pohtiman tehtävän viimein ratkaistua – varsinkin ilman aikarajapainetta.
Tilastotiedettä opiskelemme maanantaisin ja säännöllinen harjoittelu on mahdollistanut vankan pohjan pääsykoetta varten. Alkusyksystä kertasimme lukion tilastot ja todennäköisyys -kurssien perusasioita, sillä monilla opiskelijoilla oli välivuosia takana ja itsellenikin kertaus teki hyvää. Lukukauden edetessä olemme siirtyneet yhä haastavampiin tehtäviin, mutta toisaalta joka viikko on ollut niin helppoja kuin vaikeita tehtäviä, jotta olemme voineet hioa hyvää laskurutiinia. Olemme käyneet loogisen päättelykyvyn osioita vanhoista pääsykokeista, joten niihinkin on tullut vankka perusosaaminen. Suurin osa tällä hetkellä käymistämme tehtävistä on vanhoista pääsykokeista ja kynnys kysyä kysymyksiä on hyvin matala.
Opettajat ovat opiskelijoita varten
Opintosihteeri, opettajat ja Akatemian muut työntekijät ovat olleet vuoden varrella ystävällisiä ja auttaneet, kun jotain on mennyt pieleen tai tiskiaine on vain jälleen loppunut keittiöstä. Henkilökunta on ollut läsnä, oli kyseessä minun kysymykseni, lukilausuntaan liittyvä tentin lisäaika tai asuntolan avain on jäänyt asuntoon. Akatemiassa olen huomannut, että opettajat ovat täällä meitä opiskelijoita varten eikä toisinpäin. Opettajat eivät tee tenttejä, sillä ne tulevat avoimelta yliopistolta, mutta he ovat antaneet hyvät eväät niitä varten luennoilla, joten itsenäisesti opiskeltava määrä on huomattavasti pienempi kuin tavallisesti avoimessa yliopistossa.
Ensimmäinen ulkomaanmatka ilman vanhempia
Olen ollut Akatemian viiden päivän opintomatkalla Belgiaan, Brysseliin. Olin opintomatkalla ainoa psykologian linjalta. Suurin osa oli oikeustieteeltä, sosiaalitieteiltä ja politiikan sekä historian linjoilta. Mukana oli kaksi opettajaa. Opintomatkan kohteisiin kuuluivat Euroopan Unionin Parlamentti, EU-komissio, Euroopan Unionin Neuvosto, NATO:n päämaja, FinUnions ja Humanitaarinen keskus -työmarkkinajärjestö. En ole ennen matkustanut ulkomailla ilman vanhempiani, joten opintomatka oli hieno kokemus. Ohjelmaa oli paljon, joten tylsää ei ollut, mutta mahdollisuus vapaa-aikaan oli varattu muutamille päiville. Kuljimme porukalla, joten ketään ei jätetty yksin. Opintomatkan aikana pääsin puhumaan paikallisten kanssa harjoittelemaani englantia, vaikka paikalliset puhuivatkin keskenään monesti saksaa ja ranskaa.
Kavereita kaikilta linjoilta
Kavereita saa muiltakin linjoilta, kuin missä itse olen. Olen tutustunut varsinkin historian, politiikan ja oikeustieteen opiskelijoihin yhteisissä opinnoissa ja vapaa-ajalla. Toki oman linjan kanssa on tullut käytyä eniten yhteisillä luennoilla, mutta lounastauoilla ja teemaopinnoissa voi tutustua ja jakaa kokemuksia muidenkin linjojen opiskelijoiden kanssa. Loppuen lopuksi tenttistressi, pohdinnat jatko-opiskelupaikasta ja ajanhallinnasta ovat universaaleja eri linjojen välillä.
Opiskella olen saanut niin paljon kuin innostusta ja mielenkiintoa on vain riittänyt eri alojen opintoja. Joululounas oli ihmeellinen ja suosittelen ehdottomasti sitä, jos tulet joskus Akatemialle. Itse ajattelen, että hankalalle alalle ei yliopistoon pääse, jos sinne ei ylipäätään hae.
Linkki Ella Pesosen videohaastatteluun.