Nea Kaunismäkeä ei juuri innostanut opiskelu lukiossa. Vaikka hän lopulta sai valkolakin, yliopisto ei tuntunut lainkaan omalta vaihtoehdolta. Tällä hetkellä hän kuitenkin opiskelee historiaa Oulun yliopistossa. Miten näin kävi?
Lukion jälkeen Nea vietti yhdeksän kuukautta asepalveluksessa. Armeija-aikana ajatus yliopisto-opinnoista alkoi muuttua, kun hän pohti tarkemmin omaa osaamistaan ja suuntaansa.
“Olen aina ollut vahvasti lukijaihminen, ja lukiossa pärjäsinkin hyvin äidinkielessä ja muissa kielissä. Siksi aloinkin ajatella, että ehkä yliopisto voisi sittenkin sopia minulle.”
Mieli siis muuttui, ja armeijan jälkeen hän haki yliopistoon opiskelemaan informaatiotutkimusta. Pääsykokeeseen opiskelu osoittautui kuitenkin hankalaksi.
“Itsenäinen opiskelu pääsykokeeseen tuntui haastavalta, sillä en saanut päiviin selkeää rakennetta. Nopeasti tajusin, että tämä ei ole minulle paras tapa opiskella”.
Akatemiasta Nea kuuli, kun kodin postiluukusta tippui Akatemian esite. Tämän jälkeen päätös muuttaa Kuopiosta Kauniaisiin opiskelemaan syntyi nopeasti.
”En tiennyt Akatemiasta etukäteen mitään, mutta lähdin selvittämään ja se alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta.”
Tavallinen päivä Akatemiassa: luentoja, lounas ja yhdessä opiskelua
Akatemiassa opiskelussa oli selkeä rytmi. Päivät alkoivat luennolla, jossa käsiteltiin päivän teemoja keskustellen ja esimerkkien kautta. Luennon jälkeen oli vuorossa lounas kampusravintolassa, ja loppupäivä kului usein yhdessä opiskellen.
Historian opinnoissa isossa roolissa olivat kurssikirjat ja niihin liittyvät tehtävät. Opiskelijat lukivat sovittuja osuuksia, tekivät muistiinpanoja ja esittelivät sisältöjä muille. Tuntien aikana aiheita käsiteltiin keskustellen, ja opettaja auttoi jäsentämään kokonaisuuksia.
”Opetus ja opiskelu ylipäätään oli tosi keskustelevaa. Me käytiin aiheita tosi paljon yhdessä läpi.”
Nea kuvaa opetusta sellaiseksi, jossa asioita käytiin rauhassa läpi, kunnes opiskelijat oikeasti ymmärsivät ne. Opettajien kanssa oli helppo keskustella.
”Heille pystyi ihan missä kohtaa vaan sanomaan, että tämä ei nyt aukea.”
Vuosi asuntolassa oli ”kuin perhe-elämää”
Nean kanssa samassa ryhmässä opiskeli alle parikymmentä opiskelijaa, ja suurin osa vietti aikaa yhdessä myös luentojen ulkopuolella. Oman mausteensa Nean vuoteen Akatemialla toi myös se, että hän asui kampuksen asuntolassa, jossa elämä oli yhteisöllistä.
”Se oli vähän kuin perhe-elämää. Oltiin paljon yhdessä, syötiin, opiskeltiin ja vietettiin aikaa saman porukan kanssa.”
Luentojen jälkeen päivät Akatemialla jatkuivat usein kampuksen kirjastossa tai asuntolassa. Kavereiden kanssa käytiin läpi tehtäviä ja pidettiin toisista kiinni silloin, kun motivaatio laski.
Vuoden aikana kampuksella järjestettiin myös paljon tapahtumia ja illanviettoja, Halloween-juhlat ja monenlaista liikuntaa sekä aktiviteetteja.
”Oltiin tosi tiiviisti porukalla ja tehtiin paljon yhdessä.”
Vuosi antoi varmuutta ja vei yliopistoon
Opintojen edetessä Nea huomasi opiskelutaitojensa kehittyvän. Päivien selkeä rytmi, yhdessä tekeminen ja opettajien antama tuki toivat opiskeluun kaivattua varmuutta.
”Se oli tosi intensiivinen vuosi, ja siinä oppi oikeasti, miten kannattaa opiskella.”
Vuoden aikana myös kiinnostus historiaa kohtaa vahvistui. Ennen Akatemiaa hän oli pitänyt historiaa vain yhtenä monista kiinnostavista vaihtoehdoista.
”Oikeastaan opetuksen myötä alkoi tuntua siltä, että tämä on se ala, johon haluan keskittyä.”
Akatemian jälkeen Nea haki opiskelemaan avoimen väylän kautta ja sai opiskelupaikan Oulun yliopistosta. Avoin väylä tarkoittaa sitä, että opiskelija voi päästä suoraan yliopistoon ilman pääsykokeita, kun on suorittanut riittävän määrän opintoja hyvillä arvosanoilla.
Kenelle Akatemia sopii?
Nea suosittelee Akatemian opintoja erityisesti niille, jotka eivät ole vielä varmoja omasta suunnastaan. Hänen mukaansa vuosi sopii myös niille, jotka kaipaavat opiskeluun enemmän rakennetta ja tukea kuin yksin opiskellessa on mahdollista saada.
”Jos on vähän välitilassa eikä tiedä, mitä haluaa tehdä, tämä on tosi hyvä vaihtoehto. Vuodesta Akatemiassa saa paljon enemmän kuin pelkän opiskelupaikan.”