Espoolainen Teemu Tuomela on saanut kuulla kolme kertaa, että hänen pisteensä eivät riitä opiskelemaan lääketiedettä. Toistuvista pettymyksistä huolimatta hän jatkoi yrittämistä. Kun opiskelu sai tuekseen opetusta ja selkeän rakenteen, pääsykoetehtävät alkoivat lopulta tuntua helpoilta.
Välivuoden aikana valkeni, että opiskeluun tarvitsee tukea
Teemu on kotoisin Espoosta ja kuvailee itseään rennoksi, tavalliseksi tyypiksi. Ennen lääkisopintoja hänen arkeaan rytmitti pitkään koripallo, jota hän harrasti yli kymmenen vuotta. Lukiosta Teemu valmistui keskinkertaisilla papereilla.
“Kirjoitin ihan ok arvosanat, mutta ne eivät riittäneet lääkikseen.”
Teemu päätti pitää välivuoden ja keskittyä täysillä pääsykokeisiin. Hän opiskeli itsenäisesti ja kokeili myös valmennuskurssia, mutta ei pitänyt sitä itselleen sopivana tapana oppia.
Hän koki, että tarvitsee opintoihin enemmän selkeää rytmiä ja tukea. Akatemiasta hän kuuli äidiltään.
“En tiennyt siitä etukäteen mitään, mutta lähdin selvittämään ja se alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta.”
Akatemialla opiskelussa on selkeä rytmi
Lääketieteen linjalla opiskeltiin kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa, tyypillisesti useamman tunnin kokonaisuuksina. Päivä saattoi sisältää esimerkiksi kolme tuntia biologiaa ja kolme tuntia fysiikkaa, kun taas toisena päivänä saattoi olla vähemmän opetusta tai ei lainkaan.
Opetusta Teemu kuvaa käytännönläheiseksi ja vuorovaikutteiseksi. Esimerkiksi biologiassa opettaja kävi asioita läpi diojen avulla ja täydensi niitä taululle piirtämällä. Fysiikassa puolestaan ratkaistiin tehtäviä vaihe vaiheelta ja ilmiöitä avattiin konkreettisesti. Opetuksen avulla erityisesti fysiikka, joka oli aiemmin tuntunut vaikealta, alkoi kirkastua.
“Jos jotain ei ymmärtänyt, opettaja saattoi selittää sen ihan rautalangasta vääntäen. Siinä oikeasti varmistettiin, että opit”, Teemu kuvailee opetusta.
Ryhmän tuki vahvistaa motivaatiota opintoihin
Teemun kanssa samassa ryhmässä opiskeli noin 15–20 opiskelijaa, joista valtaosalla oli sama tavoite päästä lääkikseen. Muiden motivaatio vahvisti myös Teemun omaa opiskeluintoa.
“Mun mielestä oli tosi kiva opiskella kavereiden kanssa. Siinä tuli semmoinen fiilis, että nyt oikeasti tehdään tätä yhdessä”, Teemu kertoo.
Tavallinen koulupäivä saattoi alkaa yhteisellä lounaalla, jonka jälkeen siirryttiin luokkaan oppitunnille. Opetus järjestettiin uusissa ja tilavissa tiloissa, joissa oli Teemun mukaan helppo keskittyä.
“Tilat olivat modernit ja hyvät. Siellä oli mukava opiskella.”
Koulupäivän jälkeen Teemu jäi usein vielä kampukselle. Toisinaan hän kävi kuntosalilla, välillä jatkoi lukemista kirjastossa yhdessä muiden kanssa.
“On paljon helpompi keskittyä, kun ympärillä on muitakin, jotka tekee samaa juttua.”
Neljäs kerta toden sanoo: paikka lääkiksestä aukeni
Vuosi Akatemialla vierähti nopeasti, ja jälleen Teemu istui lääketieteen pääsykokeissa. Vaikka olo oli opiskeluvuoden jälkeen huomattavasti itsevarmempi, pisteet eivät lopulta edelleenkään riittäneet.
“Olihan se huono fiilis. Tuntui, että taas epäonnistui”, Teemu muistelee.
Isosta pettymyksestä huolimatta Teemu ei lannistunut. Hän päätti jatkaa opintoja Akatemialla, ja puolen vuoden ajan hän pänttäsi lisää.
Vähitellen tulokset alkoivat näkyä. “Huomasin, että kun kävin samoja asioita uudestaan läpi, ne olivat aina helpompia kuin ennen.”
Neljännellä kerralla pääsykokeissa istuessaan tilanteessa oli jotain uutta. Tehtävät näyttivät jopa helpoilta, sellaisilta, joita on harjoiteltu moneen kertaan. Koetilanteessa olo oli rauhallinen ja itsevarma.
Heinäkuussa Teemun puhelimeen tuli ilmoitus Opintopolusta. Tällä kertaa viesti oli erilainen: opiskelupaikka oli varmistunut.
Tällä hetkellä Teemu opiskelee lääketiedettä Oulun yliopistossa ja muistelee aikaa Akatemialla lämpimästi. Hän kokee Akatemian opetuksella ja ympäristöllä olleen iso merkitys siinä, että hän lopulta pääsi lääkikseen.
“Jos on itse huomannut, että oppii kuuntelemalla, niin Akatemia on tosi hyvä paikka. Ja jos tarvitsee paljon tukea, sitä kyllä saa.”